torstai 28. maaliskuuta 2024

Pikkuhiljaa

 Pala palalta alkaa Rose´antamaan periksi ja  pentu pääsee lähemmäksi ja nyt saa jo haistella Roseá. Täysin ei vielä olla  kavereita mutta nyt Rose´jo näkee Mincan.

Kato mua, kato mua

Menen ihan tästä sun takaa ei kait haittaa.

Menenkin täältä etupuolelta ei kait haittaa.

Mä vaan katselen sua.

Mä vähän haistelen sua

Mitä ihmettä sä nyt sitten haluat?

Ollaan tässä ihan hiljaa yhdessä.

Voisiko vähän tykätä musta.

Mä kyllä tykkäisin susta.

Moni on seurannut näiden kahden tutustumista ja Rose´on saanut useamman "adoptiotarjouksen", mutta kaikille halukkaille tiedoksi Rose´on mamman sydänkäpynen ja ei missään tapauksessa ole muuttamassa mihinkään.



keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Juhlapäivä

 Tänään oli taas koirilla juhlapäivä kun Jaana ja Ilkka tulivat käymään. He ovat pariskunta jotka voittivat Rose´n sydämen ja nyt taisivat viedä Mincankin sydämen tai ainakin hampaan jäljet mukanaan. On aivan ihanaa kun on ihmisiä joille koirat ovat noin rakkaita ja sen koirat kyllä tunnistavat. Rose´kin laskeutui maanpinnalle heitä tervehtimään.






Kiitos vierailusta tulkaa pian uudelleen me odotetaan teitä. Varsinkin Minca odottaa, että saa taas purra Ilkan korvaa. Onhan ne hampaat niin pienet, mutta ne on niin terävät. Päivä meni taas kuin siivillä ja nyt sitten alkaa se pääsiäisen aika. Tänään en ehtinyt nukuttaa MIncaa syliini, niin Minca oli ratkaissut asian tällä tavalla.

Mamman aamutakki oli haettu ja siinä sitten maistui päiväunet. Ulkoiltu on monta kertaa ehkä noin sata kertaa ainakin.







Nyt alkaa ruoka-aika taas kutsua niin lähdetään katsomaan olisko kuppiin ilmestynyt jotain herkkua.

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Olipas taas päivä

 Päivä alkoi tietenkin aamujumpalla vai mitä muuta tästä voisi päätellä.






Sitten olin ajatellut siivota no apulainen ainakin oli valmis moiseen hommaan. Otin matot syliini ja vein pihalle palasin sisälle ja Mincaa ei missään siis olin poissa 20 sekuntia korkeintaan. Juoksen huoneesta toiseen huudan ja kutsun vihdoin jostain kuuluu piip piip.  Minca oli jotenkin onnistunut pääsemään sänkymme alle joka on listoilla yhdistetty toisiinsa juuri sen takia ettei kukaan pääse sinne alle jalat on katkaistu lyhyeksi joten tyhjä vara on muutaman sentin.   Siellä hän kuitenkin oli ja arvioin soitanko Harrylle töihin tule nostamaan sänkyä että saan MIncan alta pois. Ryhdyin kuitenkin itse puuhaa ja sain sängyn nostettu noin 10 cm ja Minca ryömi sieltä alta pois. Onneksi kaikki hyvin. Nyt pitää vielä selvittää miten se Minca sinne sängyn alle pääsi.


Koirat ovat ulkoilleet yhdessä ja tässä Minca huuhtaa:  Hei siellä, minä olen Minca kuka sinä olet kuuluuko? Asutaan kuulemma samassa kodissa. Voisitko pikkuhiljaa alkaa nähdä mut.

Siellä se huutaa, kait minä nyt sen kuulen mutta arvaa vaan välitänkö.
Minca kertoo: Illan suussa lähdettiin tuhlailemaan pentupaketin lahjakuponkeja ja löydettiin ihana nuuskuttelumatto , onneksi huomattiin velipojan saaneen sellaisen niin osattiin mennä etsimään. Sitten mamma osti mulle uuden hihnan koska meillä ei ollut yhtään hihnaa kotona joka olisi sopinut mulle. Sitten iski osti mulle jonkun kevyt häkin siitä en ymmärrä mitään, sillä mä voin ihan hyvin matkustaa mamman sylissä autossa, mutta se ei kuulemma ole turvallista kun mamma on yksin mun kanssa liikkeellä joten nyt mulla on joku kevytkuljetus.


Kaikki halus rapsuttaa mua ja kaikki sano että musta tulee joku jättiläinen, en usko. Kukaan ei sanonut että tuosta Rosesta kasvaa jättiläinen vaikka se on musta tosi iso.


Nyt olen ihan väsynyt ja haluan nukkua.



Lähentymistä

 Tänään tapahtui jotain edistystä Rose´n ja Mincan väleissä. Aamulla kun mentiin ulkoilemaan niin yllättäen Rose´ jäikin makoilemaan keskelle pihaa ja tässä kuva kertomus mitä sitten tapahtui.

Me katsellaan toisiamme


Me kumpikin löydettiin jotain tosi mielenkiintoista täältä maasta.


Tässä mä nyt istun katselemassa sinua iso kaveri, en ole yhtään pelottava.
Tässä mä hiivin hiljaa sun luokse eikä mitään pahaa tapahdu.
Tämän jälkeen Minca kävi haistamassa Roseá ja poistui sitten pienen matkan päähän.

Kiva seurata näiden kahden suhteen kehittymistä. Muistan kun Rose´ tuli meille niin Taiga otti pennun heti omakseen ja leikki ja hoivasi kuin omaansa. Keela katsoi sivusta ja yritti aina estää Taigaa leikkimästä pennun kanssa, meni itse aina väliin. Kaikki lelut mihin pentu koska niin Keela tuhosi ihan raivoisalla repimisellä, koira joka ei koskaan ollut rikkonut yhtään mitään. Keela katseli Rose´aina kauempaa ja selvästi kärsi kun Taiga leikki pennun kanssa. Rose´vei Keelan äidin. Kesti aika kauan ennen kuin Keela Rose´n hyväksyi. Loppujen lopuksi Keelasta ja Rose´sta tuli ihan erottamattomat ja niin uskon tässäkin käyvän. 

Meillä oli aamulla hieman erimielisyyttä siitä kumpi meistä pukee farkut jalkaansa. No tänään minä sain kuitenkin laittaa ne jalkaan tosi joku oli jättänyt jälkensä vyöhön.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Pentuvieraita

 Tänään Mincalla kävi ensimmäiset vieraat, kiitoksia ihanista tuomisista. Kyllä vieraiden vastaanottaminen voi olla rankkaa.


Sitä voi nukahtaa vaikka kesken leikin kun oikein väsyttää. Ruoka on maistunut tänäänkin oikein hyvin. Rose´kävi kerran ihan vapaaehtoisesti haistamassa pentua  mutta ilmeisesti haisi pahalle koska poistui hyvin kauas takaviistoon.

Toivottavasti se kohta lähtee kotiinsa. Katson sitä vain ihan salaa täältä puun kolosta.

Päivistä on hävinnyt paljon tunteja ihan ihmeellistä aika hurahtaa kuin siivillä ja joka välissä mennään ulos pissalle ja muille asioille. Ei sitä muistakaan kuinka usein pentu haluaa asioilleen. Silloin ei kannata hidastella tai kiire lorisee lattialle.  Pentu ehti pissata matolle ja sen jälkeen Rose´ei enää voinut kulkea siitä yli vaikka kuinka puhdistin sen paikan. Pentu oli kakannut pihalle ja kun lähdettiin Rose´n kanssa lenkille niin  kakka piti kiertää pihan toista laitaa pitkin. Harrykin sanoi tänään kyllä nyt tietää ainakin sen että se ei ainakaan ollut Rose´joka halusi kaveria. Kyllä minä vielä uskon että kaikki kääntyy hyväksi. Edistystä on jo se, että tänään Rose´jo söi, eilen ei edes herkut kelvanneet.




Hänessä on kyllä sohvan valtaaja geenejä. Hän on myöskin asettunut asumaan meidän kaikkien sydämiin. Kyllä minä niin kiitollinen olen että hänet sain.




Tämä pentu rakastaa ihmisiä kun istahtaa mihin tahansa niin heti hän kiipeää syliin ja käy siihen nukkumaan. Kaihoten hän myös katselee Roseá mutta ei kuitenkaan lähesty koska Rose´kääntää aina päänsä pois niin pentu peruuttaa.


Onneksi unikavereita kuitenkin löytyy. Sanat ei riitä kuvaamaan tätä onnea. Lähetetään terveisiä Merri veljelle.

lauantai 23. maaliskuuta 2024

Mincan päivä

 Tänään Minca muutti kotiin tuo meidän ihana prinsessa. Kotimatka alkoi ja silloin hieman itketti kun kaikki kaverit jäivät sinne ja Anne kasvattajakin jäi. Kotimatkalla pysähdyttiin kerran pissalle ja sitten päästiin perille.

Ennen kotiin lähtö punnittiin lähtöpaino.



Sitten tankattiin jotta jaksaa matkustaa.



Matkalla otettiin pienet unet.
Kotona odottikin sitten Rose´joka kävi kyllä nuuskaisemassa pentua, mutta kun se liikkui Rose´lähti takimmaiseen nurkkaan ja kurkisteli sieltä ja lopuksi hän kiipesi sänkyyn turvaan.
Tosi pelottava eläin on tuotu tänne

Katselen sitä hieman ylempää.

Nuuh
Todella reipas prinsessa on meille muuttanut tutkii ja leikkii ja syö ja kaikki asiat on tehty pihalle.
Meitä onkin kaksi.

Tässä peitossa on se tuoksu mun siskojen ja veljien tuoksu.




Ehkäpä tässä paikassa voi asua kun ainakin ruokaa tarjoillaan.

Tämän ihanan päivän saimme jakaa hyvien ystäviemme kanssa.
Onnelliset

Perheemme uusin rakkauspakkaus Minca

Minca on saanut tällaisen lahjan ja varmasti vielä kasvaa suuremmaksi kuin tuo tynnyri.

Kiitos myös Sadulle ja Johnnylle ihanista lahjoista ja perhosen kanssa on kovasti jo painittu.

Kiitos myös Kreivilän koulun leipomolle Gemini Cakes maukkaasta ja hienosta kakusta.


Päivä kääntyy iltaan ja huomenna Minca saa vieraita joten nyt ladataan hieman akkuja ja katsotaan miten se yö mahtaa sujua. No otettiin me pienet päikkärit yhdessä.