Viime yönä ei meinannut uni tulla silmään kun niin kovasti odotin Mandyn vierailua ja tulihan se Mandy sieltä. Autosta nousi kaunis nuori leonbergi narttu ja reippaasti Mandy tuli tervehtimään siskoa ja äitiä ja kaikkia muitakin koiria, erityisen ihastununeita olivat Luna ja Lotta kun saivat uuden leikkikaverin, kun illan tullen Mandy joukkoineen lähti ajelemaan kohti Kokkolaa oli Milana väsynyt mutta onnellinen, ei enää oikein jaksanut leikkiä velipoika Maxin kanssa, tosin hieman vielä oli voimia kaluta korituolille uudenlainen muotoilu. Kun koira tulivat sisälle niin kuului pelkkiä kolahduksia kun kukin nukahti lähes heti. Oli hienoa että sain viettää näin upean vapaa päivän Mandyn kanssa, oli hienoa nähdä kuinka hyvää huolta Mandystä oli pidetty tosin en sitä epäillytkään, tiesin että Mandyllä on hyvä koti, koira aivan loisti iloisuutta ja hyvää oloa. Mandy oli selvästi hyvin onnellinen pieni leonbergi. Kiitos tästä kuuluu Samille ja Hannalle ja kiitos myös Hannalle, että toit Mandyn meillä käymään vaikka matka onkin pitkä. Minulla on kyllä ollut uskomaton tuuri, sillä kaikki pentuni ovat saaneet niin hyvät kodit, että ei voi parempaa toivoa. Mandystä kuvien ottaminen olikin sitten haaste, en saanut yhtään kuvaa missä Mandyllä olisi neljä tassua maassa, kertakaikkiaan lennokas tyttö.
Hei minä olen Mandy muistatko minut olen sinun siskosi.
_Äiti onko maitobaari vielä auki?
Tule minä näytän sulle paikkoja.
Tämä kertomus jatkuu aamulla, sillä tuo kuvien siirtäminen on nyt niin hidasta, että tällaiselta rauhalliseltakin ihmiseltä menee hermot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti