Meillä kävi tänään kylässä kaunis blondi nimeltään Wilma hän oli ottanut myös omat ihmisensä mukaan. Wilma oli ollut mätsärissä ja poikkesi kotimatkalla katsastamaan leikkikavereita, Wilma oli päättänyt testata josko noista leonberginkoirisa saisi itselleen kaveria. Aika hitaita ne tuntuviat olevan eivät meinanneet pysyä mukana vauhdissa. Aika tottelevaisia ne kuitenkin olivat, aina kun Wilma haukkui ja kutsui niin ne tulivat heti ja niitä oli monta. Se Milana varsinkin oli aika tungetteleva, ei se pentutestaaja turhaan ollut sen Milanan papereihin kirjoittanut,että ei mikään kohtelias pentu. Minä tapasin myös sen Bellan, jolle niitä vauvoja kuulemma toivotaan,olisivatkohan ne vauvat kivempia kuin nuo isot koirat, tästä täytyy vielä kotona jutella noiden minun ihmisteni kanssa.
Tuo Luna oli ihan muuten mukava, mutta miksi se meni koko ajan mun omien ihmisten luo, siitä mä en oikein tykänny kun kaikki rapsutukset kuuluu mulle.
Minä sain lainata niiden isojen möhköfanttien leluja.
Näettekö mulla on hämähäkki, se on kuulemma kissan lelu, oudot lelut kissoilla ja muutenkin outoja ne kissat menivät heti piiloon sohvan taakse, pupujakaan en saanut katsella kuin hetken.
Missä koiran tarjoulut on ei sitä jaksa kuivin suin leikkiä, ai että vettä missä koiran herkut on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti