Tänään jatkuu sarjani minun koirani ja vuorossa on Milana. Milana on siis meidän ensimmäinen oma pentumme, eli siis itse kasvattamani. Milana oli myös pentu joka syntyi ensimmäisenä. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun sain pidellä sitä pientä limaista elävää koiran pentua kädessäni ja emä nuoli ja pudisti pentua. Milana hyväksyttiin laumaan hyvin ja Milanasta on kasvanut rohkea itsenäinen nuori neiti. Milana on monessa asiassa tullut äitiinsä, luonne on rauhallinen ja Milana pitää ihmisistä. Milana sopeutuu uusiin tilanteisiin helposti ja on myös hyvä koulutettava, paras meidän koirista, sillä Milanalla ei lopu motivaatio vaikka asioita toistetaan kuinka monta kertaa. Milana on mös hyvä syömäään eikä nirsoile. Kissat ovat Milanan heikkous, Milana ei voi vastustaa jos kissa juoksee niin sen perään on sännättävä, mutta meidän kissat tykkäävät Milanasta, kun Milana nukuu rauhallisesti niin kissat menevät Milanan luo ja nuolevat koko koiran naaman ja Milana nauttii. Toinen Milanan erikoisuus on, että Milana on edelleen sitä mieltä, että hän on sylikoira ja hyvin mielellään Milana kiipeää syliin ja istuu siinä kuin kynttilä. Itse pidän Milanan ilmeestä kovasti siinä on jotain kiehtovaa suorastaan maagista. Milana on myös iloinen pentu ja haastaa milloin kenetkein leikkimään,usein Diwa ja Lotta ottavat haasteen vastaan.
Herkku on aina nautittava antaumuksella.
Belunan Kingly Milana
MIKÄ SOPISIKAAN PAREMMIN KUIN muutama kuva siskosta Belunan Kingly Madonnasta "Nadasta" jotka olin tänään saanut.
Reippahasti käypi askeleet....
Mutta kyllä se poseerauksin onnistuu.
Ketäs meille meinaa tulla täältä sitä voi hyvin vartioida mitä pihapiirissä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti