Ihan tuossa virallisessa nimessä on jo monta sanaa, mutta eivät lempinimet jää toiseksi, sillä niitä löytyy, Lotta, Lotteri, saksalainen, kajekoukku, mustis ja varmasti joku tästä jo unohtuikin. Lotta on siis pentu jonka olen itse Saksasta käynyt hakemassa, se oli ikimuistoinen retki. Ensimmäinen muisto Lotasta oli se kun Lotta pompotteli pentuaitauksen aidan reunalla kuin kumipallo ja siitä lähtien Lotta on hyppinyt, aina kahdella tassulla. Olen opettanut ja kieltänyt, mutta Lotta hyppii kuin kumipallo. Lotta on muuten tosi pehmeä koira mutta tuota pomppimista en ole saanut pois. Lotta ymmärtää vielä yhden sanan saksaa, sillä paremmin ei sana saksaksi tehoaa kuin suomeksi. Lotta on mailman mustasukkaisin pieni koira, joka luulee, että kaikki rapsutukset, harjaukset, kynnen leikkuut, korvan puhdistukset ovat vain Lottaa varten, Lotta työntyy aina väliin kuin pieni varjo kun on toisten koirien vuoro olla vaikka harjauksessa, Lotta työntyy Harryn ja minun väliin jos istumme vierekkäin ja painaa päänsä polvelleni ja katsoo kauniisti saanhan olla tässä mamma. Lotta tottelee kyllä kauniisti ja oli malli oppilas koirakoulussa missä harjoiteltiin perustottelevaisuutta. Lotta ja Milana ovat sellainen pari joka jaksaa leikkiä päivästä toiseen. Lotan ehdoton sydänten murskaaja ele on se, että Lotta nousee minua vasten, laittaa tassut olkapäälleni ja painaa päänsä ihan kiinni poskeeni ja siinä voitaisiin seisoa vaikka kuinka kauan. Viimeksi kun käytiin eläinlääkärillä me seisottiin kaulakkain 15 minuuttia, oli siinä muilla hauskaa meidän pikkukoiran kanssa.
Kumipallona luokses pompin.
Pieni saksalainen prinsessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti