Meidän 1-vuotis terkut tulevat hieman myöhässä, koska minulla on ollut todella suuria kuvansiirto ongelmia, joka sitten kärjistyi siihen, että nuo harvinaislaatuiset synttärikuvat katosivat kokonaan kännykästäni tai menivät jollain tavalla siten pilalle, etten saa kuvia ollenkaan auki, vaan tulee huomautus "tiedostoa ei voi avata".....:(
Joka tapauksessa kerron nyt hieman tästä meidän pienestä "nallekarhusta" Morizista eli Moose, Mossukka, Mossuli, Naakattaja, Mustakuono jne. ja kaikki edellä mainitut vielä etuliitteellä "mamon" tai "iskän". Moose on kova vahtimaan piha-aluetta, mutta Moose ei turhia hötkyile eli se ei juuri laisinkaan hauku... Se vaan seuraa katseellaan ohikulkijoita tyynen rauhallisesti... On todella harvinaista, että kuulee Moosen haukkuvan ja jos sen äänen sattuu joskus kuulemaan niin se on todella kumea ja mahtava (kuinka voi pienestä nallekarhusta semmoinen ääni päästäkään).
Perheen vahtimisrutiineihin kuuluu se, että joka ilta kun käydään nukkumaan käy Moose tarkistamassa, että ihminen sieltä peiton alta löytyy... pieni nuuhkaisu, seuraavan luo ja kun kaikki on käyty läpi niin Moose köllähtää nukkumaan (ensin kuuluu kauhea jysähdys kun se köllähtää lattialle maate ja hetimiten myös pitkä huokaisu, joka osoittaa, että kaikki on Moosen mielestä hyvin.
Aamulla kun heräillään on Moose tosi iloinen ikäänkuin ei oltais viikkoon nähty kun on nukuttu yön yli... pitää pussailla ja halia ja häntä pyörii kuin ropeli... Ja sama juttu on edessä kun palaa töistä kotiin...
Moose on todella läheinen iltaisinkin se tulee tunkemaan itsensä sohvalle ihan viereen kiinni ja se kyllä kuvittelee olevansa vielä ihan pieni sylikoira.
Moose on myös hyvin viisas koira... se on keksinyt, että sen ei enää tarvitse kiivetä/hypätä sohvalle sillä tavalla kuin se pienenä teki... Nyt Moose kävelee rauhallisesti sohvan viereen ja kellahtaa siitä sivuittain suoraan sohvalle pötkimään.. Samoin se on keksinyt, että jos halutaan, että se tekisi jonkun asian pyynnöstä niin se katsoo ensin, että kannattaako siihen ryhtyä... tarkoittaa, että onko nameja kädessä tai taskussa.
Tällainen on pieni nallekarhumme! Suurkiitokset Arja sinulle ja Harrylle, että piditte meitä sopivina leonberginkoiranpennun hakijoina/omistajina. Moose on antanut meille todella paljon. Samanlaista koiraa ei ole toista kuin meidän pikku "nallukka".
Kevät lähestyy ja Moosella alkaa sitten taas koirakoulu, ennen sitä pääsiäisenä Moosen eka kv-näyttely ja kesällä vielä Leonberg-leiri Keuruulla... kaikkea kivaa tiedossa! Joten hyvillä mielin tässä kevättä odotellaan ja sellaista haluamme toivoittaa koko Belunan kokoonpanolle, tosin teillähän on muutakin jännittävää odoteltavaa siellä päässä... Onnea ja jaksamista siis teille kaikille. Onnea myös kaikille Moosen sisaruksille ja terveiset kaikille joita olemme näyttelyissäkin tavanneet.
Ai niin ne stategiset mitat... Moosen paino 19.3.2009 oli 57,10 kiloa ja säkä on sellaiset 77 centtiä :)
Tässä oli siis kertomus Moosesta ja voin vakuuttaa että kännykkään saamani kuvat näyttivät aivan ihanilta, Moosen kuvia joudumme hieman odottelemaan, koska minäkään en saanut kuvia kännykästä koneelle, mutta Teija lupasi kuvat poikaa kun kamera saapuu matkoilta kotiin. Aivan ihania nuo teidän kertomat tarinat ja yhteenvetona voisi sanoa, että syli on belunalaisille tärkeä paikka ja halit ja pusut jokapäiovästä koiran elämää. Ihania nuo Teijan hellittelynimet ,sillä meillä koirilla on aina ollut monta nimeä sen virallisen nimen lisäksi, varsinkin tuo Naakattaja toi muistoja mieleen kun pentulaatikko oli pentuja täynnä niin minä aina kutsuin pentuja mamman pieniksi naakattajiksi.
Kiitos terveisistä Moose
Bella-mamma 45 vuorokautta ja kaikki hyvin ruoka on maistunut ja uni maittaa. Bellasta nuo kuvat näyttävät nykyän aina tältä.
Pehmeä tyyny ja kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti