Synttäritarinat sen kun jatkuvat eli yhtä juhlaa koko viikko. Tänään terveiset tulivat Kokkolasta. Laitan Hannan tarinan tähän, kokonaisuudessaan koska tänään on vain yksi tarina kerrottavana.
Mandy on 73 cm korkea ja painaa 47kg. Hoikalta kuulostaa sisaruksiin verrattuna, mutta näyttää ja tuntuu tosi hyvältä, joten en panikoi :)
Mandy on ylittänyt kaikki odotukset. Odotimme saavamme hyvän koiran, mutta saimmekin sen parhaan.
Mandy on avoin, ystävällinen ja iloinen luonne. Neiti osaa tarpeen mukaan olla hidas tuumiskelija tai hätäinen touhutiina. Mandy on tosi aamu-uninen ja nukkuukin melkein poikkeuksetta pidempään kuin me ihmiset. Joskus neiti saattaa siirtyä sohvalle nukkumaan, kun teemme aamiaista, mutta yhtä kaikki nukkuu kuitenkin. Mandyn hellyttävä tapa on vaatia aamu-halaukset ennenkuin voi tehdä mitään toimia. Tyttö tulee istumaan eteen ja katsoo sen näköisenä, että eikös nyt pitäis halata ja rapsutella. Mitään ei tehdä ennen aamuhaleja. On turha availla ovia, että menis muka pissalle ensin. Pusuja Mandylta myös satelee tämän tästä. Ei paljon tarvii ihmisten naamoja putsailla, kun perheen koira pitää siitä puolesta huolen.
Mandy viihtyy paljon ulkona ja on osoittautunut melkoiseksi pihavahdiksi. Joistakin ohikulkijoista ilmoitetaan vain yhdellä haukulla, mutta epäilyttävimmät saavat joskus oikein konsertin. Ajoittain Mandy saattaa istua pitkiäkin aikoja tuijottamassa tielle vahtien verkkoaidan takaa. Muutama tuttavamme on jo maininnut, että on hauskan näköist kun Mandy istuu ihan kuin toimistossaan tarkkailemassa liikennettä.
Koirakavereistaan Mandy pitää todella paljon ja ihmisystävätkin ovat todella tärkeitä. Nämä kaikki ystävät vastaanotetaan aina avosylin ja innolla. Ja meidän omaan perheeseen Mandy on kiintynyt ihan yhtä paljon kuin me ihmisetkin olemme kiintyneet Mandyyn.
Metsässä Mandy on aina tosi vauhdissa ja juoksentelee tai suorastaan liitää vauhdikkaasti kurvaillen. Myös kepit ovat varsin kiinnostavia metsäretkillä ja niitä Mandy metsuroi varsin taitavasti. Sisällä meillä on yleensä polttopuut kannettu vessaan lukkojen taakse, koska sen mandyn tekemän pienen puu-murun siivoaminen on liian työlästä. Pihalla on kuitenkin lupa murustella polttopuitakin :)
Mandy on melko tarkka ruuasta ja on nirsokin. Montaa päivää ei samaa ruokaa peräkkäin syödä, mitkään lisäaineet eivät käy. Jos Mandy itse saisi valita se varmaan söisikin pelkkää hirvenlihaa, rustoluita ja piimää tai viiliä. Jos hirven lihaa on pöydällä sulamassa esimerkiksi meille ihmisille saattaa Mandy olla varsin ahkerasti ruinaamassa vinkuen sydäntä särkevästi :D Nirsoilussa on se hyvä puoli, että Mandy ei koskaan syö mitään vieraita esineitä tms.
Mandy oppii asioita tosi nopeasti. Autolle osataan mennä pyynnöstä, näyttää peukalon, pikkurillin ja keskisormen pyynnöstä, matkii mangustia, odottaa varsin mallikkaasti. Mandy oppii myös välittömästi, että ruinaamalla saa herkkuja ja jos juustot on unohdettu pöydälle päiväksi, ne ihan varmasti saa syödä.
Päivämme mukavimmat äänet kuuluvat illalla, kun Mandy tulee makuuhuoneeseen, tekee kaarroksen sängyn vieressä ja muksahtaa lattialle ja huokaisee syvään. Siitä se uni sitten jo voikin tulla koko sakille.
Ja kiitos koko Belunalle tästä parhaasta koirasta!!! On se niin huvittavaa, kun kuuntelin joskus ihmeissäni juttuja, että miten niin kaikki ottaa toisenkin leon. Mietin, että me nyt ei ainakaan yhtä koiraa enempää oteta. Nyt on päivänselvää, että toinen koira tulee ja kolmannestakin jo joskus on keskusteltu :D :D :D
Hanna ja muut
Bella mamma lähettää parhaat terveiset tyttärelleen ja Milana myös siskolleen. Bella mammalla on tänään 44 vuorokausi menossa ja tänään Bella oli päättänyt että vauvelit eivät tarvitse yhtään ruokaa joten minun täytyi tehdä pieni huijaus, makaronilaatikko uuniin höystettynä possun sydänlihalla ja kananmuna kuorrutuksella. Kun makaroonilaatikko oli valmis niin nappulat sekoitettiin laatikon joukkoon, ja yllätys yllätys kaikki ruoka hävisi Bellan masuun . Onkohan Bella oppinut että jos ei syö koiranruokaa niin taitaa mamma kehittää jotain herkkua tilalle.
Lenkit maistuvat vielä Bellalle vaikka vauhti ei ole niin kova, ja tänään oli lenkkipolulle laitettu tosi herkku, nimittäin hevosenlantaa, ei meinannut Bella millään päästä sen ohitse, olisi se ollut niin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti