Meillä on kaikki ihan mullin mallin enkä ymmärrä enään yhtään mitään. Minä odotan vauvoja ja mammani käyttäytyy ihan kummallisesti. Ensinnäkin minä olen tunnollinen mamma-koira ja haluaisin valmistella pennuilleni parhaan mahdollisen pesän, tänäänkin kävin lähimetsässä katsomassa aivan ihnia pesänpaikkoja oli pajupusikkopesää ja kuusenaluspesää ja vaikka kuinka monta erilaista, mammani ei sitten innostunut yhtään vaan on sitä mieltä, että ainoa oikea pesä on se minkä hän on minulle valmistellut. Miten saisin mammani ymmärtämään, että haluaisin pesän olevan luonnonhelmassa ja kuusen lehvien suojaavan sitä ja siellä pitäisi kuulua linnunlaulua ja siellä ei olisi kuuma vaan ihanan viileä. Jos vaikka suostuisinkin ne vauvat tuonne mammani pesään tekemään niin suurin kauheus tapahtui tänä aamuna, mammani otti sakset ja leikkasi minun kauniit housuni pois, miten luulette että voi näyttäytyä pennuilleni kun ne syntyvät ja näkevät ensimmäisenä minun kynityn takapuoleni ihan kamalaa. Mammani puhui jotain hygieniasta, mutta tuskin sekään on mitään ruokaa, sillä meidän kaikki koiranruuat ovat varmasti pilaantuneet, sillä ne eivät houkuttele minua yhtään syömään ja ovat ihan kummallisen makuisia pieniä papanoita. En ymmärrä miten nuo muut meikäläiset hotkivat kaikki ruokansa. Minusta minun kuuluisi saada maksalaatikkoa, grillimakkaraa, lihapullia ainakin niitä. Minun vatsani on painava ja minun täytyy öisinkin ulkoiluttaa sitä kahden tunnin välein. Onneksi mammani on iloinen kun käyn kuiskaamssa hänen korvaansa nyt pissattaa ja taas pääsen ulos. Yöllä en saa mennä katselemaan mitään pesäpaikkoja vaan palaamme heti nukkumaan kun asiat on hoidettu. Mammani sängyn jalat ovat kasvaneet, sillä en pääse hyppäämään enää sängylle, miksiköhän mammani ei ole sitä huomannut, sillä jos sämgynjalat kasvavat noin nopeasti niin joku päivä mammanikaan ei pääse sänkyynsä ilman tikapuita. Täytyy antaa vinkki iskälle, jospa hän sahaisi niitä lyhemmiksi. Sohvan jalat ovat onneksi ennallaan, mutta sohvatyynyt ovat muuttuneet mukuraisiksi ja minun pitää aina pedata sohva uudelleen ja sitten ne tyynyt sinkoilevat lattialle, täytyy sanoa, että vaikeaa tämä nukkuminen. Sitten meillä on tosi kuuma, sillä ei minua muuten koko ajan läähätyttäisi, ihme että tätäkään eivät nuo ihmiseni ole huomanneet, puhuivat vain jotain että öljy on loppu ja toivottavasti ei tule pakkasta ennen kuin saadaan lisää, no ei ole pelkoa minun mielestäni. Onneksi Luna ymmärtää minua ja käy aina nuolemassa minun kuononi ja korvani ja sitten se nukkuu minun vieressäni siis lattialla. Lapseni Milana ei taida ymmärtää, että se maito mitä tisseistäni valuu onkin tarkoitettu uusille siskoille ja veljille, sillä Milnan haluaisi lutkia sen omiin suihinsa.
Tässä minä olen aamulenkillä.
Venyttely on tärkeää, että pysyy paikat joustavina.
Mammani sanoo, että minä olen kaunis ja uskon kyllä mammaani, hän ei tämmöisissä asioissa narraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti