Vain älykkyyteni voittaa nopeuteni

vai miten se nyt olikaan? Pilvi oli taas tänään agilityssä ja vauhtia tosiaan riitti tälläkin kertaa. Ensin harjoiteltiin eri esteitä, muuria, pussia, putkea, hyppyestettä, pöytää ja pituusestettä ja sitten ryhdyttiinkin vaikeampaan puuhaan nimittäin tekemään valssikäännöksiä. Käännöksen teki kyllä ohjaaja eikä koira ja meinasipa siinä mennä jalat solmuun kuten valsissa ainkin. Minusta on aivan ihana käydä Pileven kanssa tuolla treenaamassa kun Pilvi on niin iloinen ja tekee kaikkea vauhdilla. Huomenna mennään lihan hankinta retkelle, menemme hakemaan naudanmahaa ja lohta sekä broilerinsiipiä.Tänään kun tulin töistä satoi rakeita ja meidän pihalla syksy on laskeutunut kaikkialle,maa on peittynyt  ruskeisiin lehtiin. Taitaa talvi tehdä todenteolla tuloaan.

Viime viikolla kun en päässyt kursille olviat Pilvi ja Harry yhdessä ja vauhdilla Pilvi tuli renkaan läpi mutta sitten..

kysyttiin vauhtia ohjaajalta, tämä ei kuitenkaan ole vielä se valssikäännös vaikka jalkojen asento sellaista voisi kertoakkin.

Vierailu

Tänään Tarja piipahti meitä katsomassa ja Pilvi ja Löpö näyttivät parasta osaamistaan. Kissa edellä koira perässä, koira edellä kissa perässä jne.. Tännän minä ostin elämä ensimmäisen Tuperware-kepun, sillä olin nähnyt sellaisen kokoon taitettavan keltaisen kupin jossa on kansi ja nyt Tarja oli tilannut minullekkin sellaisen, tosi kätsä näyttelyissä. Ulkona alkaa tuntua tosi kolealta ja aamulla kun avasin kanalan ovet ei kukaan tullut ulos vaan kaikki kököttivät parvella, oli kylmää ja pimeää, no laitoin kanoille lämpölampun etteivät vaan raukat saa sikaflunssaa. Tänään oli taa Oliveri muistanut minua kirjeellä Oliverilla oli kaikki hienosti ja kiireitä oli ollut.

Oliver tässä pohtii, pitäisikö jokaisella nykyaikaisella koiralla olla oma blogi ja minun vastaukseni tuohon kysymykseen on että TOTTA KAIT, varsinkin kun on paljon hauskoja asioita sanottavana, joten ei muuta kuin omaa blogia kirjoittamaan.

Ei päivää ilman vahinkoa

Koirakasoja pihalla

Kasa sen kun suurenee

Ylväs sivusta seuraaja

Nuuh nuuh nämä on kukkia

 

Luonnon mukainen ruokinta

Kävin tänään kuuntelemassa Laumanvartija yhdistyksen Vasulan järjestämää luentoa, missä käsiteltiin koiran luonnonmukaista ruokintaa.Luennoitsijana toimi Anna Multanen Turusta. Luento oli aika "rankkaa" kuultavaa kun hän kertoi, että koiran nappularuuassa on mukana, sahanpurua, eläinlääkäriasemien kuolleita eläimiä, eläinten lantaa ja geenimuunneltuja aineksia. Aivan uskomatonta, tämän jälkeen käytiin läpi luonnonmukaista ruokintaa ja vaikka en ole luonnonmukaisesti omia koiria ruokkinutkaan niin kyllä alkaa pikkuhiljaa meikäläinenkin miettimään olisikohan se juuri se oikea tapa koiraa ruokkia. Ensimmäisestä pentueestani kaksi koiraa syö luonnonmukaisesti siis Mandy ja Mooses ja kumpikin on kasvanut tosi hienosti. Sain tänään kuvia myös pikkuisesta Simba-pojasta.

Ota mansikka?

Haluan paljon omenoita.

Taidan ottaa niitä ihan itse puusta.

Hyvä näitä kasvaa täällä alaoksillakin.

Minun omenani.

Et kait sinä ottanut minun omenaani.

Aamu lenkillä

Meillä ei ole tapahtunut mitään katastrofia, meillä vain oli vieraita eilen illalla ja ilta meni hieman biletyksen puolelle ja en tosiaan jaksanut enää klo yhden jälkeen yöllä ryhtyä kirjoittelemaan ja ehkä se oli hyvä valinta, sillä mitä lie teksitiä olisikaan tullut kirjoitettua. Kiirettä on pitänyt kotiin palun jälkeen, perjantaina sain yövieraita mikä oli tosi kivaa kun eräs opiskelija neitonen tuolta Vihdistä yöpyi meillä ja eilen olin auttamassa ystävätärtäni eräässä isossa projektissa ja sen jälkeen sain saunavieraita ja jessus meillä oli hauskaa. Hauskaa oli Pilvelläkin kun oli iso porukka ja osa saunoi ja osa oli pihalla ja osa sisällä, Pilvi juoksu ja paimensi meitä parhaan kykynsä mukaan. Aamulla kahdeksan jälkeen lähdettiin aamulenkille ja ajattelin tehdä hieman pidemmän lenkin ja otin mukaan Milanan ja me paineltiin Milkun kanssa koko kymppi ja oltiin me polleita kun selvittiin perille asti. Mutta minähän lupasin pari maisema palaa tuolta Siuntion reissulta joten lupaukset täytyy pitää ja tässä kuvasarja lenkkipolkuni maisemista. Lenkki tietysti alkoi sisätiloista ja ensimmäisen oli käytävä mitä reunusti akvaarioiden rivi.

Levähdyspaikka

Pitkin pitkospuita

Kaunista

Ruskaa

Tämä kelomänty oli minusta tosi kaunis.

Taas vauhita riitti

Tänään ehdin nippis nappis opettelemaan arkitottelevaisuutta, alkaa olla meno hurjaa kun kaikki asiat on kohta päällekkäin eikä suinkaan peräkkäin mikä olisi se suositeltavampi tapa. No ehdittiin kuitenkin kouluun ja Harry ohjasi Pilveä ja minä taas ohjasin Maxia, mutta loppu tunniksi ehti Maxin emäntäkin paikalle. Tänään opeteltiin luoksetuloa ja seuraamista, sekä vieraan ihmisen kohtaamista luvalla.  Kaikilla oli kivaa vaikka Max oli hieman aluksi nuoren uroksen ajatuksilla liikkeellä,sillä Bella on juoksussa ja Max pääsi Bellaa hieman nuuskimaan ja arvatkaapa minkä pituiset jojot roikkuivat pojan huulipielessä. Max on kyllä luonteeltaan aika pehmeä koira ja kiitollinen koulutettava. Tuo pimeys alkaa olla illalla aika aikaisn riesana, ei oikein ehdi mitään kun on jo pimeää ja meillä täällä asuinpaikalla on todella pimeää, sitten meidän pihavalo on jäänyt hevoskastanjan taakse ja liiketunnistin ei tunnista juuri mitään joten arpapelillä mennään.

Mistä alkaa kissa ja mihin päättyy Pilvi

Luna miettii ryhtyisikö poroksi kun tuo jäkälä näyttää niin herkulliselta.

Hei kuka on vienyt viljapellon?

Kotona vihdoinkin

Tänään sitten ollaan palattu takaisin kotiin, en voi sanoa sivistyksen pariin, mutta siis kotiin. Oli hienoa kun ajoin auton portin taakse, kaikki koirat jotka makoilivat pihalla nousivat kuin hidastetussa filmisttä ja sitten vauhdilla portille ja kuinkas kävikään portti nurin ja koirat tervehtimään olipa siinä riemua molemmin puolin ihanaa nähdä nuo karvakuonot. Löpökin tuli tervehtimään siis kaikki hyvin. Tässä on nyt luettu sähköpostia ja vastailtu joten sekin puoli on hoidossa. Olin myös saanut terveisiä Oliverilta ja Moosekselta. Mooses poika on kasvanut kovasti ja alkaa näyttää komelta urokselta vai mitä?

  Kylläpäs oli vaikeaa saada Mooses siirtymään tähän blogin sivuille, mutta onnistuipas viimein.

 

Montako miestä ?

Siis kysymys kuuluu montako miestä tarvitaan pyydystämään yksi hiiri. Ensimmäinen huitoo lehtiöllä, toinen pitää roskakoria, kolmas neuvoo muita miehiä, neljäs yrittää tarttua hiirtä hännästä ja viides neuvoo hiirtä. Tämä on nyt tieteellisesti todistettu, sillä tänään luokkahuoneeseemme ilmestyi yht´äkkiä hiiri, joka istui keskellä huonetta ja pesi viiksiään, urheat ryhmän miehet ryhtyivät pelastamaan meitä naisia hiiren salakavalalta hyökkäykseltä ja uskokaa vaan siinä oli hupia pitkäksi aikaa meille naisille. Lopuksi hiiri saatiin ohjatuksi ulos ovesta katolle ja rauha laskeutui opiskelijoiden keskuuteen. Tänään on siis opiskeltu terveiden elämäntapojen teoriaa ja teoriassa vaikuttaa hyvältä. On sitä liikuttukin, ensin aamulla oli lihaskuntotesti ja siinä selvisi, että joku on vaihtanut minun vasemman puoleni, siis jos jossain on vasen puoli naisihmisestä joka on vahva ja muutenkin reipas niin se on minun, sillä minulla on vähävoimainen, laiska veltto tunnoton vasenpuolisko, ja enhän minä hyvänen aika sillä tee mitään, nyt alkoi vasemmanpuoliskon etsintä todenteolla. Sitten on vesijuostu ja uitu tähtitaivaan alla saunottu höyrysaunassa, ja sitten SAUVAKÄVELTY, kunnioitus vanhoja ihmisiä kohtaan taas nousi sillä olipas mokoma laji tosi tekniikkalaji. Ihastella täytyy niitä mummoja ja vaareja jotka mennä painelevat sauvat viuhuen, no ehkäpä sen opin minäkin. Huomenna on sitten viimeinen päivä ja kotiin lähdön aika, ei ole yhtään kaduttanut vaikka vähän vastahakoisesti tänne matkustin, koirat ja kissat ovat pärjänneet vallan mainiosti ilman minua ja KePokin on tänään Pilven kanssa opettelemassa arkitottelevaisuutta ja toivottavasti siitä tarttuu jotain KePonkin päähän, sillä välillä näyttää hänenkin koulutuksensa jääneen puolitiehen. Laitan tähän nyt hiirikissan kuvan, sillä se olisi korvannut nuo viisi miestä.

Neste Diesel eli  tuttavallisesti "Löpö"

Kuntoilua, kuntoilua, kuntoilua

Hengissä ollaan vaikka ei ihan heti uskoisi. On lenkkeilty, on vesijuostu, on käyty kuntosalissa, on syöty ja syöty ja uitu ja saunottu ja jumpattu ja aloitettu alusta niin ja saatu tosi paljon tietoa terveellisistä elämäntavoista . Aamulla seitsemältä aloitetaan ja illalla yhdeksältä lopetetaan. Ihmettelen minä jos tällä tulee kuntoon sillä niin on illalla veto pois, että ei ehdi kissaa sanoa kun pää tyynyyn kolahtaa. Kepolla on mennyt ihan hyvin kotona koirien kanssa, mitä nyt tänään aamulla joutui mattopyykille liköhän nukkunut liian pitkään, koska eteisen matolta oli löytynyt haisevat terveiset . Täytyy sanoa, että jos meidän Diwa on läheisriippuvainen niin minä olen kyllä koirariippuvainen, sillä niin monta kertaa on tullut mieleen olisipa edes yksi "fifi" mukana niin olisipa tosi täydellistä ulkoilua. Ainoat eläimet mitä täällä olen nähnyt ovat kultakalat akvaariossa. Kuvia näistä olennoista saatte nähdä kun menen kotiin sillä toki olen ne ikuistanut kameralle. Joten tämä väliaika tietona että hyvin menee tai ainakin kohtalaisesti, jos ei lukuun oteta sitä että olen löytänyt miljoona uutta lihasta joiden olemassaolosta en ole ollut tietoinen. Laitan tähän jonkun koirani kuvan ihan vain helpottamaan omaa ikävääni.

Luna-tyttö se odottelee mammaa kotiin.

Kuntoilua edessä

Huomenna minä matkustan Siuntion kylpylään kuntoutuslomalle neljäksi päiväksi. Nyt alkaa jo paniikki iskeä, kukaan ei kävele yöllä apinatanssia päälläni, sängyssä ei ole hiekkaa vaan puhtaat valkeat lakanat. Kukaan ei halua klo 02 pissalle eikä kukaan oksenna heinäkasaa sohvalle. Kukaan ei tunege sänkyyni (toivottavasti) sängyssä on tilaa. Kukaan ei halua ulos klo 05. Apua miten minä ollenkaan tulen toimeen ja jos minä jotenkin tulenkin niin entäs tuo KePo, neljä päivää yksin koirien kanssa, mistähän tynnyristä mahtaa kukin koira ruokansa saada. Ahkerasti olen teipannut tynnyreihin koirien nimet jotta olisi edes mahdollisuus onnistua. No koirista voi olla ihan hauskaa jos ruokavalio hieman vaihtuu ja olenkin kuiskannut niiden korviin että voivat hieman KePoa jekuttaa ja tehdä kaikkia hauskoja temppuja. Jos blogissani ei ole kirjoituksia neljään päivään johtuu se siitä että en ole päässyt koneelle kirjoittelemaan. Voin kysyä josko tuo Löpö voisi jotain kirjoitella kissaksi. Mutta voi olla, että eläimillä on niin kiire tuon KePon viihdyttämisessä.

Mihin se mamma menee , hei Diwa jäi odota!!

Tule mamma pian takaisin täällä ottaa Diwa

Syksy sataa mun päälle

Mitä ihanin syksyinen päivä, lähdettiin sieniretkelle ja metsän puissa soi tuulen laulu ja lehdet satoivat niskaan kuin talvella isot lumihiutaleet. Havuneulasia putoili hiuksiin ja metsä tuoksui juuri sellaiselle kuin syksyisen metsän kuuluukin tuoksua. Sienet nostivat päätään sammalikosta ja tuntui kuin ei olisi hennonut niitä poimia ja rikkoa luonnon harmoniaa, mutta kun muisti kuinka hyvältä maistuu sienipiirakka niin keräsi sienet piakisesti omaan sienikoriinsa. Luna asteli rinnallani ja ei näyttänyt Lunaa yhtään haittaavaan vaikka vähän väliä sanoin odota, odota kun poimin sieniä koriini. Jossain kuului variksen rääkäisy ja jossain pyrähti sepelkyyhy lentoon sienestäjien tieltä. Puolukat loistivat kuin jalokivet ja mustikat pullottivat vatsat pystyssä ja aurinko paistoi. Ei haitannut vaikka sienestäjä pyllähti sammallikkoon niin että jalat vain vilahtivat, Luna tuli oitis antamaan suukon ja suukollahan ne pipit pienenäkin parannettiin. Kotiin tultuamme leivoin sen sienipiirakan ja sämpylöitä ja Kepo lämmitti saunaa. Saunaa odotellessa saivat kaikki koirat turkin hoidon ja karvoja lähti tälläkin kertaa ihan reilusti. Yritin kyllä kertoa, että ollaan menossa talvea kohti, että nyt pitäisi alkaa karvoja kasvattelemaan eikä kaikkia pudottaa. Kympin päivä.

Lämminhän siellä sienessä  meinasi tulla

Koirilla oli pihalla monen moista touhua, tässä keskustellaan kumpi leikkii tällä lelulla.

Tässä taas ollaan pitkin pituuttaan, liekö auringonotosta kysymys.

Pilvi käy aina ulos tullessaan tervehtimässä jokaisen koiran erikseen.

Heinän syöntikilpailut.

Syysterveisiä olen saanut tänään Anilta ja niin kauniit syyskuvat.

Putoaisikohan tuo oma suuhuni jos oikein kvoasti toivon miettii Ani.

Anin hieno sienisaalis.

Kiitos kivoista kuvista.

Vapaa päivä

Tänään minulla oli pitkästä aikaa vapaa päivä töistä ja se tarkoitti että saimme koirienkin kanssa nukkua pitempään. Koirat heräsivät normaalisti klo 5, mutta kävivät vain nopeasti pissalla ja sitten koko lauma jatkoi uniaan minä mukaan lukien 7:40 oli sitten ylösnousun aika vaikka silloinkin Luna vielä päätti jatkaa nukkumista. Luna on todella aamu-uninen koira. Sitten meillä on opittu uusia asioita, Pilvi oppi tänään hyppäämään sänkyyn, sohvalle ihan joka paikkaan. Eikä tässä vielä kaikki, illalla mentiin sitten arkitottelevaisuutta opettelemaan, minä sainkin tänään treenata Max-isojalan kanssa , koska Satu oli estynyt , Harry ohjasi Pilveä, me siis harrastettiin yhdessä. Tänään opeteltiin katsekontaktia, seuraamista, vetämättä remmissä, ja sitten leikittiin että ollaan näyttelyssä tai eläinlääkärillä ja kaikki koskettelivat toistensa koiria ja katsoivat niiden hampaita. Sitten treenattiin vielä odottamista. Max oli taitava oppilas kuten Pilvi ja Mikikin. Hauska ilta kaiken kaikkiaan taas tänäänkin

Pilvellä on ihan extrapaikka autossa missä Pilvi matkustaa

Minä olen ihan itse hypännyt sängylle jipii

Olempas tosi korkeella miten minä tänne jouduin.

Kauniita unia.

 

Dico-Nada- Dico - Nada

Tässä on sitten seuraavia terveisiä saapunut (Löpö osallistuu taas tähän kirjoittamiseen ja tällä kertaa kaikki ihan kaikki virheet ovat Löpön, sillä Löpö kirjoittaa vain kissaa). Ensimmäisen kauniita kuvia Dico pojasta Hyvinkäältä.

Minä Dico olen tuo pienenmpi koira (vielä) ja tuo suurempi on minun kaverini.

Minusta on kiva seurata mitä kaveri puhaa ja opetella uusia asioita.

Mutta osaan minä yksinkin seikkailla.

Sitten kauniita kuvia metsälenkiltä. Nada ja Zira ovat parhaat kaverukset.

Parhaat kaverukset

Olen minä vähän söpö.

Metsän neito.

Luonto ja leonberginkoira voiko kauniimpaa olla.

 

Tuomaristo on puhunut

Pitkään harkittuaan ja asiaa pohdittuaan on tuomaristo ratkaissut voittajan ja kunniapalkintojen saajat. Palkinnot odottavat postitusta ja voittajille on jo ilmoitettu asiasta. Mutta jaarittelu sikseen ja asiaan. Kilpailun on voittanut kuva jossa mielestäni tulee esille kaikki ne seikat mitkä olivat toiveena , eli kuvassa piti olla liikkumisen iloa ja riemua sekä jotain syksyistä.

Voittajakuvan perustelut: Jokainen näkee, että kuvassa on liikettä ja ilmettä. Koiran ilme kertoo mitä mieltä se on syksyisestä märästä metsästä ja liike kertoo kuinka hauskaa on päästä syksyiseen metsään yhdessä omien ihmsten kanssa.

Onnea voittajalle, voiton vei siis koira nimeltä Mandy.

Sitten seuraavat kunniapalkinnon saajat kaikki saman arvoisina, kiitos hienoista kuvista kaikille.

Tuomariston arvio: Kuva on kuin syysunelma ja kuinkas sattuikaan kuvassa esiintyy Unelma. Kuva on rauhallinen ja liike on pysähtynyt odottamaan syksyn saapumista. Tuolta se tulee....

Tuomariston arvio: Klassisen kaunis syyskuva,taustalla punainen vaahtera ja syksyiset kultapallot taittuneena ja kaiken keskellä Rico.

Seuraavan kunniapalkinnon sai kolmen kuvan sarja, jonka olen ristinyt syksyn metsästys.

Tuomarin arvio: Kuva sarjassa on yhdessä liikkumisen iloa ja voittajan riemua.

Kumpi voittaa kumpi saa syksyn kiinni?

Minä voitan jihuu minä voitan.

Höh löysinkö mä nyt sen syksyn?

Myös syksy ja lemmikkini sarjassa jaettiin yksi kunniapalkinto ja sen sai seuraava kuva.

 

Tuomariston arvio: Joskus syksyn harmaus voi olla hyvinkin kaunista kuten tässä kuvassa missä Lotta ja Harmi ovat yhdessä ulkoilemassa.

Ja nyt alkaa palkintojen postitus. Onnea vielä kerran ja kiitos osallistumisesta.