Mitä ihanin syksyinen päivä, lähdettiin sieniretkelle ja metsän puissa soi tuulen laulu ja lehdet satoivat niskaan kuin talvella isot lumihiutaleet. Havuneulasia putoili hiuksiin ja metsä tuoksui juuri sellaiselle kuin syksyisen metsän kuuluukin tuoksua. Sienet nostivat päätään sammalikosta ja tuntui kuin ei olisi hennonut niitä poimia ja rikkoa luonnon harmoniaa, mutta kun muisti kuinka hyvältä maistuu sienipiirakka niin keräsi sienet piakisesti omaan sienikoriinsa. Luna asteli rinnallani ja ei näyttänyt Lunaa yhtään haittaavaan vaikka vähän väliä sanoin odota, odota kun poimin sieniä koriini. Jossain kuului variksen rääkäisy ja jossain pyrähti sepelkyyhy lentoon sienestäjien tieltä. Puolukat loistivat kuin jalokivet ja mustikat pullottivat vatsat pystyssä ja aurinko paistoi. Ei haitannut vaikka sienestäjä pyllähti sammallikkoon niin että jalat vain vilahtivat, Luna tuli oitis antamaan suukon ja suukollahan ne pipit pienenäkin parannettiin. Kotiin tultuamme leivoin sen sienipiirakan ja sämpylöitä ja Kepo lämmitti saunaa. Saunaa odotellessa saivat kaikki koirat turkin hoidon ja karvoja lähti tälläkin kertaa ihan reilusti. Yritin kyllä kertoa, että ollaan menossa talvea kohti, että nyt pitäisi alkaa karvoja kasvattelemaan eikä kaikkia pudottaa. Kympin päivä.
Lämminhän siellä sienessä meinasi tulla
Koirilla oli pihalla monen moista touhua, tässä keskustellaan kumpi leikkii tällä lelulla.
Tässä taas ollaan pitkin pituuttaan, liekö auringonotosta kysymys.
Pilvi käy aina ulos tullessaan tervehtimässä jokaisen koiran erikseen.
Heinän syöntikilpailut.
Syysterveisiä olen saanut tänään Anilta ja niin kauniit syyskuvat.
Putoaisikohan tuo oma suuhuni jos oikein kvoasti toivon miettii Ani.
Anin hieno sienisaalis.
Kiitos kivoista kuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti