Tänään on ollut surullinen päivä, yksi vaikeimpia päiviä mitä kasvatustyöni aikana olen kokenut, päivä on ollut täynnä kyyneleitä. Ykkös pentueestani on tänään sateenkaarisillan tuolle puolelle siirtynyt Nokian Max. Max nukutettiin perheen, minun ja eläinlääkärin yhteisellä päätöksellä. Max rakasti perhettään aivan liikaa sillä kaikki ulkopuolinen oli Maxista uhka perheelle, jota poika sitten puolusti. Maxilla oli voimakas vartiointi ja puolustusvietti, joka vain iän myötä vahvistui. Elämä Maxin kanssa ei ollut helppoa, mutta perhe teki kaikkensa Maxin eteen, koira tutkittiin lääkärin toimesta monesti ja koiraa koulutettiin ammattikouluttajan johdolla. Mailma oli vain liian paha paikka Maxin mielestä ja uhkia täynnä. Pentutestissäkin kyllä kävi selville Maxin ollessa pentu, että Max oli haasteellinen pentu ja koulutuksen merkitys tunnistettiin jo pentuiässä, mutta vaikka kaikkensa tekee niin aina ei kaikki suju niin kuin pitäisi. Maxilla oli hyvä koti ja rakastava perhe ja minua pidettiin koko ajan ajantasalla missä Maxin kanssa mentiin ja arvostan todella paljon kuinka paljon Maxin eteen tehtiin, kaikkia vaihtoehtoja mietittiin, mutta lopulta jouduimme kuitenkin tekemään tämän vaikean ja lopullisen päätöksen. Kasvattajana tulen varmasti vielä pitkään miettimään mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin enemmän voinut perhettä auttaa ja tukea. Max nukahti emäntänsä syliin jatkaen matkaa yksin sateenkaarisillan yli. Max tuhkataan ja Max palaa takaisin kotikenneliinsä ja saa viimeisen lepopaikansa Neste Oilin vierestä. Hyvästi pikkuiseni lepää rauhassa olit minulle rakas.
Belunan Kingly Max 19.3.08 - 21.5.2010
Kun kyyneleet ovat kuivuneet ne ovat muuttuneet kultaisiksi muistoiksi ja muistot auttavat kestämään ikävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti