maanantai 24. toukokuuta 2010

Vielä eiliseen palatakseni


Marika tuossa esitti kysymyksen mikä oli luennoitsijan mielipide saako koiralle antaa kyytablettia vai ei. Tämä onkin tosi mielenkiintoinen kysymys ja etenkin vastaus siihen, luennoitsijan mielipide oli että saa antaa, mutta mitään ei vaikuta, ainoastaan rauhoittaa omistajaa (?). Tutkimustuloksia ei kuulemma ole että auttaisi yhtään mitään, mutta antaa voi jos esim. pitkä matka lääkäriin, no miksi antaa jos ei mitään auta, kysyy meikäläinen, mutta ei ole haittaakaan(?). Kun en siis saanut vastausta tähän kysymykseen mielestäni niin soitin tänään omalle lääkäriasemalle ja sieltä vastattiin voi antaa jos haluaa ei ole koiralle haitaksi mutta mitään hyötyä ei ole, no voi hemmetti miksi syöttää lääkkeitä koiralle jos ei ole hyötyä. Sekoitin pakkaa kysymällä entäs sitten käärmepakkaus jossa vaikuttavana aineena on kortisoni johdannainen kyy tabletissa taas hydrokortisoni, tästä tuotteesta eivät sitten kumpikaan tienneet yhtään mitään ja oma lääkäriasemani sanoi että antaisi mieluuummin kyytabletin kun ei tuntenut tuota toista tuotetta. Ottakoon tästä sitten selvän ken taitaa, itse päätin, että nappaan sitten itse sen kyytabletin jos tilanne tulee päälle, koska sen kerran on tarkoitus rauhoittaa minua.



Uni tuli että räpsistä.


Sitten on tullut koirapostia ja se on aina niin mukavaa, ensimmäisenä esittäytyy Barbi ystävineen.



Ziggy, Spede ja Barbi. Kolme iloista veikkoa.



Mun paras kaverini.




Meillä on yhdessä niin kivaa.




Barbi the susi



Minun uusi vesikuppini. Höh ja taas vesi lopussa.



Tässä minä vartioin etteivät hyttyset pääse luikahtamaan tuolta verhon raosta.



Lopuksi tämä virallinen poseerauskuva kasvattajaa varten. Kiitos kuvista Barbin perheelle, hauskoja kuvia ja Ida kertoikin kirjeessään, että he Tonin kanssa elävät ainakin 150 vuotiaiksi, niin paljon hauskuutta Barbi on tuonut heidän perheeseensä.


Sitten postia on tullut Lukelta Hämeenlinnasta. Luke on käynyt rokotuksilla ja painotkin oli tarkitettu. Lukea ei pienet rokotukset olleet haitanneet.



Luke ja paraskaveri Rico



Hurjat poikapainit menossa.



Sitten kasvattajalle tällainen virallisempi poseerauskuva. Kiitos Tiina ihanista kuvista ja vielä pieni epävarmuus taitaa olla mielessä, onkohan Luke sittenkin lammas.


Sateisen päivän ilta ja nyt on hyvä mennä vatsan viereen pötkölle kun vatsa on täynnä oman isän pyydystämistä mateista tehtyä madekeittoa. Kiitos isälle.



Ei mikään kalavale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti