Remonttireiskat ovat jatkaneet tänään työtään ja kovasti on työmaalla tänäänkin ollut apumiehiä. Ihailla täytyy KePon hermoja kun jaksaa rakentaa ja korat ovat avustajina, ainakin korvat on puhdistettu moneen kertaan, aina kun kumartuu on jonkun kieli korvassa. Ei haittaa vaikka sirklataan lautoja ihan vieressä nukutaan ja hyvin tuntuu uni maittavan. Milana ihmetteli kun hänen kolonsa vain pienenee miten siinä enää ollenkaan mahtuu nukkumaan.
Piiri pieni pyörii lapset siinä hyörii, apinaa mä metsästän tahdon saada suuren...
Älkää häiritkö mä nukun jos vain mahdun tähän koloon.
Diwa oot sä mun kaa?
Diwa oot sä munkin kaa?
Huh huh hetken rauha täytyy laittaa kädet oikein kyynärpäitä myöten ristiin.
Älkää melutko mulla on päikkärit menossa.
Kyllä väsyttää tämä rakentaminen.
Olisko tämä kohta jo valmis.
Sitten on tullut postia Hyvinkäältä ja Dico-pojalta jolla on ikioma ystävä ja sen kanssa on hauskaa telmiä.
Leikitäänkö
Kumpi voittaa kumpi voittaa
Koiraystävyyttä Dico ja paras kaveri. Kiitos Erja kuvista.
Näin on taas saatu viikko alkuun ja tultu päivän vanhemmiksi mikä ei sinänsä ole mitenkään tavoittelemisen arvoista tai toisaalta tietysti on koska elämä tulee elää päivä kerrallaan. Biancan pissatulehdus on helpottanut ja nyt täytyy popsia lääkekuuri jotta päästään pöpöistä kokonaan eroon. Loppukuusta kauhotaan sitten vielä kontrolinäyte lääkärille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti