Tänään olimme saaneet kutsun työkaverini kotiin katsomaan hänen pohjanpystykorvan pentujaan. Siellä meitä odotti ihana pieni perhe , äiti Nuppu otti meidät iloisesti vastaan ja esitteli ylpeänä pentujaan. Olipas kauniita pentusia ja aivan kuin pieiä lelukoiria. Kuvat puhuvat puolestaan.
Suuria metsästäjiä
Minun kettuni
Sisu
3
Söpöistä söpöin.
Saa arvata tekikö mieli salakuljettaa yksi tai kaksi kotiin.
Nuppu ylpeä äiti
Sisu poika ja pieni hörökorva joka ihastui minuun.
Mitkä korvat.
Pieni lepo teki välillä hyvää ja sitten olikin
Nälkä
Nuppu joka oli sitä mieltä, että kaikki lahjat olivt tarkoitettu hänelle.
Näiltä pennuilta ei rakkautta puuttunut.
Kiitos Jari ja perheensä, että saimme tulla näitä söpöläisiä katsomaan. Tänään löysimme Lunan kanssa metsästä laavun ja siellä piti hetki levähtää, sillä tuota umpihankikävelyä ei meinaa jaksaa millään kovin kauaa. Huomasin että koiramme osaavat ajatella, sillä kukaan ei halua olla johtaja umpihankikävelyllä vaan minä saan kahla polkua koirille. Mutta ei millään voi jättää käyttämättä tätä talven suomaa etua vahvistaa koirien lihaksia tai ainakin omiani.
Hieno laavu
Mamma tuu mun viereen
Missä eväät
Jaa että lunta pitäisi vain syödä, ei mitenkään hyvin varusteltu retki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti