Aika vierii kuin unessa, ei meinaa mukana pysyä, tätä mietinkin taas että mä en ehdi mitään kun musta tulee niin vanha ja niin nopsaan. Koiristakin tulee vanhoja, Luna on harmaantunut niin sarmikkaasti, on minun mielestäni niin tosi kaunis, vaikka leonbergin ei kuulukkaan olla vanha no piti kyllä kirjoittami harmaa, mutta vielä parempi olisi jos olisi ikinuori. Bianca purkaa energiaa oikein toden teolla tuolla pihalla ja koko ajan saa pelätä, että jossain on kohta reikä kun painaa ihan tuhatta ja sataa, tämä on kuin lasten kanssa , samalla kun on iloinen että lapsi on terve kun se leikkii niin saa pelätä mitä taas kohta tapahtuu. Ehkä kaikki ikävät asiat ovat saaneet minutkin hieman hysteeriseksi, vaikka en siihen olekkaan taipuvainen. Aivan liikaa lyhyellä aikavlillä surullisia uutisia. Toivottavasti pian saadaan jotain tosi iloisiakin uutisia ja kevätkin alkaa tehdä tuloaan ja aurinko paistaa. Vaikka pakko aina välillä muistuttaa, että elämään kuuluu myös surut ja murheet ja jo mummo aikoinaan tiesi etteivät räsymaton iloisen väriset raidat näyttäisi niin kauniilta jos ei olisi niitä tummia raitoja. Tänään tulivat siten Euran näyttelylaput ja toivottavasti tuo BB pysyy nahoissaan niin päästään sitten näytelmiin. Lotalla onkin sitten korvat kipeänä joten Lotta ei pääsekkään mukaan vaikka näin olin suunnitellut.
Tummat silmät ruskea tukka...
Silmät tummemat yötä kuumemmat..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti