Topin mamma kertoo Topin elämästä omin sanoin:
Täällä on perinteisesti vähän herkuteltu ja ja hajotettu pikaisesti kaikki mamin ostamat vinkuvat otukset. Tosin Taavi taisi olla hiukka päivänsankariakin nopeampi siinä puuhassa.
Topin kuulumisista;
Topihan oli tarkoitus steriloida vasta syksyllä, kun tammikuussa asennettu uusi implantti lopettaa tehonsa. Siinä vain kävi niin, että ei enää tehonnutkaan, vaan Topi kasvatteli eturauhastaan kaikessa rauhassa (oli jo aikamoisen iso) ja keksi lisäksi alkaa ahdistelemaan Taavi parkaa. Aina kun Taavi nousi sisällä ylös, Topi loikkasi Taavin selkään ja tikkasi kuin addiktoitunut kaniini. Eli Taavi ei sitten muuta tehnytkään kuin makasi. Kun oltiin puolen tunnin aamulenkillä, hyvin ehtii yrittää n. 30 kertaa hypätä Taavin selkään. Ja Taavin tai mamin komentamiset ei siinä huumassa vaikuttanut yhtään mitään. Aiheutettiin tuossa ykskin aamu mukava aamuruuhka, kun liikennevaloristeyksessä ei ihan päästy vihreillä yli, kun Topia alkoi vähän himoittaa keskellä risteystä (hih). Oli siellä muillakin hauskaa! Mutta jos on viriili, terve ja hyvännäköinen nuori mies ja muita kun tuo veikka ei ole lähettyvillä, niin ... Ruokahalu on ollut myös ihan olematon, kun on ihan muut asiat mielessä.
No siinä kävi sitten niin, että Topukka steriloitiin pari viikkoa sitten. Kaikki meni oikein hyvin eikä Topi ollut kipeä eikä asia ole häntä mitenkään vaivannut. Mutta on se vaan kummallista, miten kaksi pientä pallukkaa (tai niiden puutos) voikaan vaikuttaa pikku-fifiin. Ehkä kerran päivässä Topille tulee nyt mieleen, että jospa vähän Taavia lähentelisi, mutta unohtaa sitten saman tien, että mitä pitikään tehdä. Mutta suurin muutos on ulkoillessa aikaisemminkin kertomassani valppaudessa ja sellaisessa jatkuvassa varuillaan olossa; Topi on nyt tosi rento ja lunki poika ulkona, ei tartte olla hätävalmiudessa koko ajan ja taitaa olla Topin elämä näin paljon mukavampaa ja helpompaa. Kun tänäänkin jäin suustani kiinni vähäksi aikaa kaverin kanssa, niin Topi köllötti pää mun kengän päällä puoliunessa - kun ei nyt tärkeempääkään hommaa ollut. Toiset koirat ei enää aiheuta mitään täpinöitä ja ruoka on alkanut taas maittaa. Että täällä on kaikki ihan mainion hyvin ja easy living, niinku amerikkalaaset sanoo.
Halusin laittaa tuon Tarjan kertomuksen tähän, sillä se kuvaa vallan mainiosti sitä tilannetta mikä syntyy kun noita "äijä"-hormooneita on ihan liikaa ja kuinka paljon helpompaa koiran ja omistajan elämä onkaan kun uros steriloitiin. Nuo vietit kun koiralla on niin voimakkaat ettei siinä sitten kukaan muu viekkään, koska jokaista ajatusta ohjaavat pallit.
Topi 3 v
Tarjan pikku fifi
Topi ja Taavi
Nyt Taavikin saa taa nauttia "pikkuveljen" kanssa olosta kun nuo kanin elekeet ovat loppuneet.
Kiitos Tarja ja Topi kuulumisista ja hauskaa kevään jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti