Tänään sitten huristelin vauhdilla kotiin, tosiaan täytyy myöntää, että taisi kaasujalka olla aika herkässä kun aurinko paistoi ja linnut lauloivat ja moottoritie oli kuuma. Anteeksi vaan anteeksi ei pitäisi joutua keväthulluuden valtaan. BB otti minut vastaan hyvin rapaisissa merkeissä ja takin saa sitten laittaa pesuun, oli kuulo raukalla mennyt kokonaan poissaoloni aikana tai olisiko aivot surkastuneet, mutta totellut ei sitten yhtään vaan pomppi ja pomppi ja sittenkin vielä pomppi ja rapasti minut kokonaan. Biancan korvatulehdus ei meinaa helpottaa vaan hiivaa oli edelleen korvassa, joten KePo on jatkanut lääkitsemistä, jos tämä ei nyt auta niin sitten korvat huuhdellaan ja puhdistetaan rauhoituksessa, toivottavasti ei tarvitse mennä siihen.
Kevättä taitaa olla rinnassa tälläkin vipeltäjällä
Kevään tuoksu kuonossani
Se on sitten mamman ihan oma käsitys etten muka osaa olla paikallani, näin kauniisti minä seison, näettekö mitään pomppimista.
Elämä on vain niin kivaa että tekee välillä mieli pomppia, mutta heti kun kielletään ja sen ymmärrän niin tottelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti