Tultiin juuri Milanan kanssa lenkiltä, vettä tihuutteli tasaisesti meidän niskaan ja yht äkkiä alkoi metsäsät kuulua kummallista kopsotusta ja niimpä sieltä ilmestyi poni ja hevonen sekä varsa joka koikkelehti emonsa perässä. Ratsastajat eivät tainnee edes huomata meitä kun seisoimme ihan hiljaa katsellen ohi kulkevia hevosia. Milanakaan ei päästänyt yhtään ääntä, katseli vain. Koskaan ei tiedä mitä kaikkea yllätystä metsä voi tarjota. Viikonloppu menee taas opiskellessa koirien koulutusta mikä on tosi kivaa, en ole vielä päättänyt kuka pääsee mukaani, KePo kannattaa BB:n mukaan ottamista koska BB on niin vilkas ja rasittava KePon mielestä, kenenköhän koira se oikein on? Ei nyt ihan heti muistu mieleen.
Tämä tuulispää olisi helppo mukaanotettava koska tekee kaikki temput alta aikayksikön ja saa minut näyttämään tosi taitavalta kouluttajalta. Mutta sitten käy helposti niin että Pilvi saa liikaa nameja ja sitten tulee pahaolo.
Tässä seison en muuta voi. Luna tykkää kyllä kanssa olla mukana kurssilla.
Bella mamma se seurailee pihan tapahtumia.
Kaunis kukka vaikka kuulemma rikkaruoho joka pitäisi hävittää.
Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan valkokukat nosti mursi muurin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti