Olipas taas surullista luettavaa kun kävin kurkistamassa tuolla Apulassa missä etsitään uusia koteja koirille. En sitten voi ymmärtää noita ihmisiä, jotka kertovat, että kun meidän koira ei tule toimeen gerbiilin kanssa niin me sitten luovutaan siitä ja etsitään sille hyvä koti, ja toinen kertoo, että kun asensimme meille laminaattilattian niin meidän koira ei sitten enää uskalla liikua kotona joten me annetaan se sitten pois, kolmas antaa koiran ilmaiseksi pitovaikeuksien takia , mutta koirassa ei ole mitään vikaa vie vaan plajon aikaa sen lenkittäminen, mutta jos otat koiran niin sitä ei saa palauttaa. Löytyy sieltä myös kertomuksia etsitään hyvää kotia neljä
vuotta ulkokoirana olleelle koiralle, sekä koiralle joka ei tule toimeen narttujen, eikä urosten, eikä lasten kanssa sekä vartioi ja sairastaa epilepsiaa ja kaikki vain hyviin koteihin. Mun ei pidä mennä tuonne Apulaan mä tiedän sen, se on varmin tapa saada raivokohtaus. Onneksi meidän kasvattimme elävät hyvissä vastuuntuntoisissa kodeissa niin että voin nukkua yöni rauhassa ja niin näyttää nukkuvan Mandykin.
Rakkaudesta koiriin.
Ehkä oma suhtautumiseni eläimiin ja koiriin on liiankin tunnepitoinen, mutta ainakin tiedän että omani ja kasvattini saavat elää onnellista koiranelämää ja kanan elämää ja kissan elämää. Ruokaa ja hellyyttä riittää ja lämpöä ja kavereita ja tekemistä. Olen niin onnellinen jokaisesta karvaisesta ystävästäni joka meillä asustaa.
Tässä Hertta neiti tutustuu luonnonihmeeseen nimeltä mutakylpy.
Hertalla on ainakin tosi hauskaa.
On hienoa saada olla koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti