perjantai 22. helmikuuta 2013

Onneksi on pakko

Onneksi ihmisen on pakko tehdä asioita eikä se saa hautautua suruunsa, sillä niin tässä helposti kävisi. Ei vain jaksa kiinnostua mistään. Silloin kun joku tulee käymään niin kerää kaikki energiansa jotta pysyy koossa ja sitten taas hautautuu surun sisälle ja pelkästään on  olemassa. KePo on ollut hyvin kiltti minua kohtaan ja tehnyt kaikki asiat kotona, mutta tänään KePo kertoi suomeksi, että sinulla on tuolla lauma koiria jotka tarvitsevat sinua ja ensin lähdet niiden kanssa metsään ja sitten alat valmistaa niille vihannesmössöä. No niin minä sitten ensin raahauduin koirien kanssa metsään ja sitten mössötettiin. Nyt on koirilla kolmeksi viikoksi taas salaatit pakkasessa. Onneksi tämä viikko ei ole ollut työviikko kukaan ei olisi kestänyt minua eikä mistään töistä olisi tullut mitään. Eihän se suru mihinkään ole ensi viikollakaan hävinnyt mutta nyt on vain pakko ihan oikeasti on pakko.....
Ruusukaalia, puolukkaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, kurpitsaa, parsakaalia ja porkkanaa sekä mausteena merilevää.
 Taiga on niin suloinen nyt kun mummo on poissa niin painelee lähes joka askeleen Diwan perässä siinä on oikein majakka ja perävaunu.







 BB ottaa osaa lenkistä irti kaiken hauskuuden ja nauttia talvesta täysin. Minä istun ja makaan ja möyrin lumessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti