keskiviikko 7. elokuuta 2013

Forever in my heart

Tämä pitkä, pitkä kyynelten täyteinen päivä on kohta illassa. Hetkeäkään ei ole mennyt ettei Lunan kuva olisi ollut piirtyneenä silmissäni. Olo on niin vihainen tekisi mieli raivota ja huutaa ja syyttää jotain, mutta jos vastapelurina on elämä niin turha sitä on alkaa syyttämään sen kanssa on vain tultava toimeen. Toisaalta tunnen suurta kiitollisuutta elämälle, että Luna sai kaksi elämää, ensimmäinen elämä oli täynnä sairautta ja luulin silloin jo kun Luna oli alle neljä vuotias että menetin tuon ihanan leijonan syövälle, mutta ei elämä antoi Lunalle toisen mahdollisuuden vaikka lääkärit antoivat vain puoli vuotta aikaa, niin elämä antoi Lunalle lähes viisi vuotta lisäaikaa, minkä aikana Luna sai viettää hyvää elämää olla terveenä.
 Luna oli suuri persoona joka jätti jälkensä jokaiseen joka Lunan tapasi. Lunalla oli monta erikoistehtävää elämänsä aikana. Yksi sellainen oli, että aina kun meillä oli pentuja Luna sai käydä ne ensimmäisenä katsomassa ja hyväksymässä. Toinen Lunan erikoistehtävä oli olla meidän hoitajakoira, sillä aina kun korvat olivat likaiset, oli Lunan tehtävä puhdistaa ne eikä siinä tarvittu mitään korvatippoja.
 Lunalla ja Bellalla oli sellainen ystävyyssuhde, että en ole sitä millään muulla koiralla nähnyt, ne olivat kuin paita ja peppu. Kun Bellan aika täyttyi, sanoinkin KePolle että,  miten paljon Luna mahtaa ikävöidä kaveriaan. Mutta ei Bella kauan ilman kaveria pärjännyt, vaan Bella kutsui Lunan luokseen. Luna jakoi suurta rakkauttaan toimimalla myös kaverikoirana ja antoi monta ilonhetkeä sairaille ihmisille.
 Luna ei koskaan ollut paha yhdellekkään elävälle eläimelle. Pilvikin rakasti Lunaa yli kaiken ja nukkui aina välillä Lunan vieressä Lunan omassa sängyssä.
Kissat rakastivat Lunaa ja Luna kissoja, koskaan Luna ei ajanut kissaa minnekkään vaan aina kissa sai nuuhkaisut ja lipaisut.Kun Lunan iso kaunis koiranpää ilmestyi jostain pihankulmalta niin vaikka päivä olisi ollut kuinka huono tahansa niin samalla ilmestyi aurinko sillä Luna oli koira-aurinko elämässämme.
Tämä kuva Lunasta päätyi kansainvälisen koiralehden kansikuvaksi, joten Lunassa oli ainesta vaikka mihin. En ollut valmis luovuttamaan tuota ihanaa leijonaani, olisin niin halunnut pitää Lunan vielä luonani, mutta ehkä Bella tarvitsi Lunaa sittenkin enemmän kuin minä. Luna oli paljon enemmän kuin koira Luna oli itse rakkaus. Sain tänään Khaimasin Kennelistä niin kauniin kirjeen Pialta ja Jorgeniltä jotka olivat Lunan kasvattajia. He ovat hienoja ihmisiä, sillä joka ainoa syntymäpäivä Luna sai heiltä synttäriterveiset ja kortin , jokaisesta näyttelysuorituksesta he onnittelivat ja silloin kun Luna oli sairas he olivat mukana tukemassa. Lunahan tuli minulle Namupalan Kennelin kautta sijoituskoiraksi, kiitos Sadulle että luotit tämän kimpaleen kultaa minun hoitooni.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti