perjantai 11. lokakuuta 2013

Painajainen saapui taloon

Harvoin menetän malttiani tai kiroan kuin rantajätkä mutta nyt on pakko jo sanoa voi helvetin helvetti. Pahin pelkoni tänä syksynä on ollut, että koirani saavat täitä ja olen jättänyt näyttelytkin käymättä kun olen kuullut niin monesta täi tartunnasta. En ole liikkunut missään julkisissa paikoissakaan ja tavannut vain tuttuja koiria ja mitä tästä seuraa se että BB rapsuttaa ja tutkin koiran suurennuslasilla ja täi kammalla ja samalla löydän pieniä punaisia pisteitä koiran vatsasta, ja tarkemmin tutkittuani koiran korvista ja mitä kainalon alueeella on ihomuutos tumma iho läntti. Mikroskoopilla tutkin ja ainakaan mikään ei liiku , mutta mistä sitten voi olla kysymys. Menen nettiin ja varaan ajan koiralle seuraavaksi päiväksi eläinlääkärille. Itselläni on työmatka edessä ja KePo saa tehtäväkseen hoitaa koiran lääkäriin. KePo ilmoittaa minulle, että BB:llä on kapi epäily, siis voi helvetin helvetti. Tämä tarkoittaa, että kaikki koiramme saivat lääkityksen joka uusitaan kolmen viikon kuluttua ja jos oireita on niin sen jälkeen vielä kolmen viikon kuluttua. Kaiki mahdollinen laitetaan pesuun, pakkaseen tai kuumaan saunaan. Lattiat ja kaikki mahdolliset pinnat pestään desinfiointiaineella. Koirien kopit puhdistetaan ja desinfioidaan. Meidän autot puhdistetaan puhdistetaan. Tässä olen ilmoitellut ihmisille jotka ovat viime viikkoina käyneet meillä koirien kanssa, että tarkkailevat omia koiriaan jos ovat mahdollisesti meiltä tartunnan saaneet. Mistä tuo painajainen sitten meille on tullut no vaihtoehtona on vain tuo ihana metsä, ilmeisesti kapinen kettu tai supi on sattunut samalle polulle, ehkä jättänyt ulosteensa nuukittavaksi tai koirat ovat löytäneet sen makuupaikan ja siinä se. Kohta en enää osaa sanoa mikä minua eniten harmittaa.
 

4 kommenttia:

  1. Nyt ei oikeen voi enää sanoo muuta kun että ei oo todellista... Reilusti jaksamisia siihen suuntaan ja uskoa siihen että suunta pohjafiiliksistä on ylöspäin - ainakin jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  2. Hirvittävä koirakuume raivoaa tällä hetkellä. Sain kylmän suihkun niskaani, kun luin kirjoituksesti ja tulin taas hiukan järkiini.
    Muistan, kuinka maalla tapasin miehen loukku kourassa ja hän kertoi loukuttaneensa yli 50 supia ja kettuja ja yhtään nahkaa ei ole tallessa, koska kaikki olivat KAPISIA. Varotti meitäkin tarkkailemaan koiran ihoa. Eli jatkan jäähtyneenä siitä, ettei meille tule enää koiraa. En kestäisi enää menettää niistä ainoatakaan, joten jatkan koirattoman elämän harjoittelua ja luen uskollisesti kirjoituksiasi.
    Toivon, että voitat kapin pikaisesti ja sitten ei ole muuta tietä kuin alhosta ylös
    toivoo Marja-Liisa

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille jotka olette minua tsempanneet ja valaneet uskoa parempaan huomiseen. Ja onhan tässä hyvätkin puolensa elämässä on tapahtumia, eikä koskaan tiedä kenen vierestä herää onko se punkki, vai kapi vai täi vai peräti KePo. Marja-Liisa vaikka näitä juttuja tuntuu riittävän niin päivääkään en vaihtaisi pois ja niin rakkaita ovat että ei mitään määrää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autokuume on pientä verrattuna koirakuumeeseen. Tiedän ja uskon, että yhtäkään hetkeä et antaisi pois. En minäkään, jos olisin sinun sijassasi. Ilman koiraa eläminen isossa talossa on tosi kenkkua. Mietin tosissani, miten saisin takaisin elämäniloni.

      Poista