Miten voin unohtaa

Yöllä tajusin, että mä en kirjoittanut blogia ja siihen hävisi yöunet kokonaan. Miten voin unohtaa tämän blogin päivittämisen no meillä oli erilainen ilta eilen oltiin tapaamassa ystävää ja tietenkin hänen ihania koiriaan, joten ilta oli erilainen ja sitten kun tultiin kotiin niin jotenkin vain sekosin muihin puuhiin. Joten tämä on sitten eilinen päivitys näin aamutuimaan. Olisin voinut kyllä nousta kirjoittamaan tätä yölläkin kun Taiga se sitten nousi taas vähän vaille neljä, se on kyllä sitkeyden huippu kun päättää herättää minut niin siinä ei sitten auta mikään, kävelee yli, huitoo pienillä karvaisilla tassuilla, nuolee, vinkuu ja haukkuu. Mutta minun piti kertoakkin tällä kertaa kissastamme Naukkiksesta, joka osaa kerjätä, meillä ei koirat ole koskaan saaneet pöydästä mitään ja kukaan niistä ei ole oppinut kerjäämään tai jököttämään ruokapöydän vieressä kun ihmiset syö, mutta Naukkis on sen taidon oppinut ja onkin siinä tosi taitava. Tämä toistuu joka ainoa aamu.

 Naukkis ei koskaan kerjää minulta, jos olen yksin pöydässä käy vain katsomassa ja kääntyy takaisin, mutta kun Harry tulee niin silloin tulee kissakin.

 Naukkis on muutenkin Harryn kissa, nuolee aina Harryä ja nukkuu Harryn päällä tai kainalossa.

 Kissa tietää, että leivän vällissä on kinkkua ja sitä pitää saada kolme pientä palaa ja sitten kissa lähtee nukkumaan.

Kiitos

Niin hyvää nam.

Muut kissa eivät moista tapaa ole keksineet, Naukkis on niin keskittynyt ja suloinen touhuissaan. Naukkis on muutenkin erikoinen kissa, jos ulkona on paljon pakkasta enkä voi päästää kissoja ulos niin ensin Naukkis murisee minulle ja läpsii minua tassuilla ja sitten marssii Pilven luo ja vetelee Pilveä ympäri korvia ja kukaan ei sen jälkeen uskalla liikkua koska Naukkis vihaa kaikkia jos ei pääse ulos. Naukkis menee joka aamu ulos ja palaa 5-10 minuutin sisällä takaisin ja sen jälkeen nukkuu sohvalla, nukkuu sängyssä, nukkuu sohvan selkänojalla, nukkuu kissan pedillä käy vain paikan aihdon yhteydessä tankkaamassa hieman ruokaa.