Perjantai 13 päivä

Aurinkoisena avautui perjantai aamu, mutta mitään muuta kuin sää ei tässä päivässä sitten ollutkaan aurinkoista, sähköt katosivat yöllä ja siitä seuraa meidän perheessä se, että ei tule vettä, ei tule lämpöä ja on todella pimeää kun ei missään ole valon pilkahdustakaan. Kuinka voi pienen  ihmisen hermo mennä huonoon kuntoon kun on pimeää ja niin pimeää, varsinkin siinä kohden kun astuin kauppakassiin missä olivat maito ja jogurtit. Tänä aamulla kun lämpömittari näytti sisällä + 9 astettta ja sun piti nousta ylös niin sekin otti hermoon ja kun sä tajusit, että ainoa vesi mitä talossa oli esim hampaiden pesua varten oli koiran juomakupissa niin voi sitä riemun määrää. Mutta kyllähän minä voin pestä hampaani koiranjuomavedellä jos koiratkin voi sitä juoda. Hiustenpesu sitten olikin haasteellinen juttu, mutta hyvä ystävä tuli tässä apuun ja pääsin pesemään hiuksia, jotta kehtasin mennä kouluun. Asennettani en saanut kuitenkaan kuntoon, joten täytyy ehkä pyytää anteeksi koulukavereilta suurtaa kritiiketöntä avoimmuuttani.

Koirat ihmettelevät mitä kummaa lenkkipolulle onkaan tapahtunut

Hei mikä seinä tähän on tullut?

Tämä täytyy tukia.

Tässä se polku pitäisi olla.

Kyllä tässä se polku kulkee.

Miksi nuo puut makoilee meidän lenkkipolulla

Taas uusi taideteos.

Lauantai 14 päivä
Tämä oli onnen päivä sähköt tulivat iltapäivällä ja olin niin iloinen kun tulin koulusta kotiin ihana herkkuruoka odotti, siis lämmin ruoka odotti minua, oli lämpöä ja pakastimet eivät enää sulattaneet ja oli valoa, voi kuinka sitä osasikaan arvostaa.