Rauhaa

Ollaan vietetty rauhallista joulupäivää. Vettä sataa ja kirat ovat märkiä ja rapaisia, mutta se on sitä meidän elämää. Sanoin juuri, että nuo murut kuivavat vasta heinäkuussa. Tänään tosin ovat viihtyneet yllättävän kauan sisällä. Herkkuja on syöty ja nyt meitä tuli ilahduttamaan pikkuinen tyttötonttu. Kuviakaan ei  ole kun vesisateessa kuvaaminen on ihan turhaa tai oikeastaankin mahdotonta, kun kamera ei sitä kestä. Kohta alkaa minun lemppari elokuvani nimeltään Myrsky, se kertoo kaukasianpaimenkoirasta Myrsky nimeltään, joka on aivan samanlainen kuin oli meidän ihana Turrimme.

 Turri oli meidän oma Myrskymme ja vieläkin ikävä valtaa mielen ja tiedän että on vaikea katsoa tuota elokuvaa mutta samalla se on ihan pakko katsoa. Turri oli yksi elämäni koirista ja jos meillä olisi vain yksi koira niin se olisi ehdottomasti kaukkari se on jotain niin suurta ja upeaa tuo kaukkarin luonne ja viisaus. Kukaan ei ole koskaan keksinyt niin paljon kepposia kuin Turrimme.

Tämä kuva on minulle niin rakas, siinä ovat Turri ja Diwa pentuna, Diwa palvoi  Turria  aikuisenakin ja Diwalla oli hyvin paljon samanlaisia piirteitä kuin Turrilla, liekö Turrin opettamia kuka tietää. Vikka meillä oli jo Bella ja Luna niin Diwa oli aina Turrin kanssa. Muistan kun olin sitä mieltä jo että Turri ei koskaan hyväksy Diwaa pentuna ja vasta kolmen viikon jälkeen Turri antoi Diwan tulla lähelleen ja siitä alkoikin elinikäinen ystävyys.
Kynttilät ovat palneet ja kertoneet että muistoissamme joulua ovat viettäneet meille niin  rakkaat Jeppe, Turri, Bella, Luna ja Diwa, sekä kasvattimme Max sekä kissamme Neste Oili.

Ikuisesti sydämessäni

Ikuinen rakkauteni Bella

Ikävä ei helpota koskaan, rakas Lunani

Diwani enemmän kuin koira, muruni.

Neste Oili kissojen aatelia.

Jepestä minulla ei ole kuin paperi kuvia valitettavasti, nämä kaikki ihanat eläimeni ovat jossain kaukana sateenkaarisillan tuolla puolen mutta ikuisesti sydämmessäni.