maanantai 10. helmikuuta 2014

Valmista

Tänään se tapahtui Sirpan ja minun lopputyöni on valmis, ei meinaa uskoa todeksi. Olemme kyllä panostaneet tähän työhön kymmeniä ja kymmeniä jopa ehkä satoja tunteja ja lopulta saimme sen valmiiksi. Oma lopputyöni on myös valmis (muistaakseni), no vielä on aikaa viilata ne pilkut kohdalleen. Ensi viikon vaihteessa sitten onkin vuorossa jo käytännön näyttöjä.
 Ihan pakko oli jakaa tämä ihana kuva Amaliasta ja parhaasta kaverista. Onneksi peti on sen verran suuri että kaveri mahtuu myös kainaloon nukkumaan.

Aina kun katson tällaista maisemaa kouraisee ikävä sydäntä, sillä kaukaa katsottuna näen Diwan siinä vartioivan pihapiiriä, mutta Diwa on poissa ja BB hoitaa tätä virkaa nyt. En tarkoita koskaan sitä että nämä koirat olisivat minulle vähemmän rakkaita kuin nuo pois menneet mutta niillä on vain niin iso paikka sydämessäni siellä sateenkaarisillan tuolla puolella. Koskaan ei tiedä mikä iloisen yllätyksen voi päivä tuoda tullessaan. Minulla on niin hyvä mieli kun olen saanut ihan uuden juttukaverin eräästä henkilöstä, jolla myös on leonberginkoiria, tuntuu kuin olisin aina hänet tuntenut ja juttuja tuntuu olevan molemmin puolin. Kiitos että otit yhteyttä.
 Tämä kaunis lumipeite on jo sulanut pois, koirat kyllä nauttivat sen lyhyen hetken kun maassa oli lumipeite.
 Lapsi on terve kun se leikkii ja sen taidon tuo Taiga muruni kyllä taitaa. Tänä aamuna meinasin kyllä huutaa tuskasta. Huomasin, että klo soi kahden minuutin päästä ja tunsin selkääni vasten KePon selän (tai ainakin minä luulin niin) nousin istumaan ja sillä hetkellä minä tiesin ei ollut KePon hellä kosketus selässäni vaan Taigan tassu liuku niskasta alaspäin upottaen pienet pienet kynnet selkääni APUA se sattui, yritin saada aamutakin päälleni välttyäkseni lisä vahingoilta, mutta se juuttui yölamppuun ja repesi. Hyvää maanantai aamua vaan kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti