Kevät lirisee ja lorisee

Olimme taas koirien kanssa metsässä ja tuo meidän metsä onkin ihmeellinen, no ensinnäkin se ei ollenkaan ole meidän metsä vaan yleensä metsä mihin menemme lenkille. Metsä jakaantuu erilaisiin osiin, on tietenkin käärmemetsä missä kyyt asuvat ja paistttelevat päivää, sinne me ei mennä näin keväällä. Sitten on kitinämetsä, se on metsän osa missä on paljon vanhoja kuusia ja aina kun kuljemme niiden seassa ne alkavat kitisemään kovaan ääneen, ne valittavat häiriöstä ja yrittävät hättää meidät pois. Minun tulee mieleen se aika kun asuin kerrostalossa ja meidän talossa oli mummo joka kitisi koko ajan, milloin tuli hiekkaa rappukäytävään milloin ovet kolahtivat liian kovasti tai sitten kukkaistutuksissa oli muurahaisia tai saunassa oli märät lauteet kun hän meni saunaa ja monta muutakin asiaa oli pielessä. Sitten on suo se on sellainen hienohelma, se koreilee milloin minkäkin laisessa asussa ja suorastaan kerjää kehuja ja haluaa tulla kuvatuksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten on tuo rauhanlehto, siellä on paljon poronjäkälää ja isoja ihania kiviä ja se on tosi kaunis paikka ja siellä henkii syvä rauhallisuus ja meidän Jepen henki asustaa siellä, sillä se on Jepen viimeinen leposija, kun on kova tuuli menen aina siihen paikkaan ja voin aistia kuinka Jeppe juoksee tuulen kanssa kilpaa yhdessä Turrin kanssa. Sitten on hevosen polku, siellä meitä vastaan tulee aina hevosia, tänäänkin kohtasimme yhden hepan joka opetteli riimussa kävelyä. Sitten ovat uimakuopat joihin kerääntyy sateella paljon vettä mutta kuivalla kaudella ne kuivuvat siellä käydään aina lorkkimassa ja juomassa. Metsässä asustavat myös suutelevat puut ja aikamoinen moiskinta siellä kuuluukin.

Meillä oli metsässä tänäänkin niin mukavaa ja vauhdikasta , onneksi on nuo koirat joiden kanssa saa touhuta.