sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Aivan käsittämättömän hieno päivä. Yleensä ystävät muistetaan silloin kun apua tarvitaan ja ystävät ovat tietenkin niitä jotka silloin auttavat. Mutta kultaakin arvokkaampia ovat ne ystävät joiden kanssa voi viettää aikaa ihan muuten vaan ja kaiken lisäksi on todella hauskaa. Näin tänään niin paljon kaunista ja myös mieltä koskettavia asioia.
Tästä kaikki alkoi

Kauniita ihania kiviä

Ylimmällä paikalla.

Harry

Miksi en voi viedä näitä kaikkia kotiin, no siksi, että Harry ei jaksa kantaa niitä. Yhden kuitenkin piilotin eväsreppuun alimmaiseksi eikä se painanut kahta kiloakaan.

Kaunein paikka mitä tiedän.

Kivet ovat niin ihania ja kun ne peilaituvat veden pintaa niin sitä voisi katsella iäisyyden.

Paparatsi
Puunluuranko

Tähän voi jättää toivomuskiven ja toive toteutuu kallion varmasti.

Toive lausuttu ja se oli.. no ei sitä kuulemma saa kertoa, mutta jos se toteutuu niin kerron sitten.
Onnellinen..

Kauniita lohkareita

Kiinaliaset kurkkivat tästä reijästä meitä täällä Suomessa.

Kilpikaarnamänty

Puun halailijat
Apinat kiipeämässä halimäntyyn (anteeksi Sirpa)


Kurnutusta kuuntelemassa, nimittäin sammakoiden.

Taukopaikan herkuttelua.

Päiväunet on aina paikallaan.
Mieli lepää..

Kaunista...

Metsien mies

Mä nostan tän kiven

Sinivuokkoja

Mannerhein-ristin ritarit

Muistomerkki

Heitä oli 191 ja vain yksi heistä on vielä elossa Mannerheim-ristin ritari numero 95. ... Nykyään ritarisäätiön puheenjohtajana toimiva Gerdt on viimeinen elossa oleva ritari.

Muinaishauta

He elivät kauan sitten

Jotenkin tämä hauta kosketti minua muita enemmän.

Jääkärikornetti Toivo Lehtonen

Sankarihautoja

Heidänkin tarinansa olisi mielenkiintoista tietää.

Askaisten hautausmaan tapuli

Katosta lähti ihana tervan tuoksu.

Niin kaunis kirkko

Heidänkin elämästään muistuttaa vain nämä harmaantuneet kiviet.

Lokki ja poikaset

Mitä te minua tuijotatte.

Lokin kouluttaja

Ota minutkin siipiesi suojaan
Aivan loistava päivä hyvässä seurassa. Koiratkin olivat tyytyväisiä kun saivat makoilla rauhassa kuumimman hetken päivästä. Kotiin tultuani ryhdyin hoitamaan koirieni kauneutta, ja voi sentään seuraavassa näyttelyssä nähdään ensimmäinen karvaton leonberginkoira ei varmaankaan edes kahta karvaa ole ristissä Taigalla kun näyttelypäivä koittaa.
Päivän kuumuutta viilentäköön tämä ihana kuva BB:n siskosta Bellasta. Paljon on sisaruksissa samaa näköä. Bella on niin kaunis.
Ihastuttava kuva Rudolfista ja Adolfista nukkumasa kylki kyljessä.
 Eemeli poika odottaa pääsiäisherkkuja, ei tiedä vaikka rusinoita Keijo isäntä antaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti