 |
| Tuoreruoka on päivän sana. |
Aamulehdessä oli hyvä artikkeli nimellä Koiraa on turha alistaa.
Koiramme ei saa tulla sänkyyn. Se on sääntö, josta olemme alusta alkaen pitäneet kiinni. Sillä on monta mukavaa nukkumapaikkaa, sänky on ihmisten.
Kun koira meille tultuaan hyppäsi sängylle, se käskettiin alas ja kehuttiin, kun se totteli. Aika pian se lakkasi yrittämästä.
Paitsi että. Kun se on ollut yksin kotona, sängylle ilmestyy kerällä makaavan koiran muotoinen painauma.
Miksi koulutus epäonnistui? Vielä nykyäänkin tarjotaan selitykseksi johtajuusongelmaa. Koira katsoo olevansa ihmisten yläpuolella ja katsoo oikeudekseen maata meidän paikallamme. Se myös vetää joskus hihnassa, hyppää vasten, kun tulemme kotiin, eikä tule aina heti kutsuttaessa, jos meneillään on jotain mielenkiintoista.
Johtajuusongelman ratkaisuksi tarjotaan usein kovempaa kuria. Monet maailmankuulut kouluttajat, esimerkiksi televisiosta tutut Cesar Millan ja Brad Pattison, ratkovat ihmisten koiraongelmia tästä lähtökohdasta.
Eläinsuojeluväki on noussut takajaloilleen, koska johtajuuden saavuttamiseen käytetään myös sellaisia keinoja, jotka eivät noudata eläinsuojelulakia ja -asetusta. Suomalaisille näytettävistä lähetyksistä räikeimpiä osuuksia, kuten sähkö- tai piikkipannan käyttöä on Millanin ohjelmista siivottu pois.
Eläinsuojelulain mukaan eläintä ei saa pitää kohtuuttoman ankarassa kurissa tai käsitellä liian kovakouraisesti. Eläintä ei saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eräässäkin koulutusoppaassa neuvotaan heittämään koiraa kohti kolisevalla purkilla. Onko se tarpeellista pelottelua? Mikä on kohtuutonta?
Johtajuuskoulutuksessa on toinenkin ongelma. Koko laumahierarkiaan perustuva ajatus koirien käyttäytymisestä perustuu väärinkäsitykseen.
Väärinkäsitys syntyi, kun koirien käyttäytymistä yritettiin ymmärtää tarhatuista susia tehtyjen havaintojen perusteella. Se on pöljä ajatus. Ihminen on elänyt koiran kanssa ainakin kymmenentuhatta vuotta, ja havaintomateriaalia olisi ollut yllin kyllin. Silti koira ei pitkiin aikoihin kiinnostanut tutkijoita. Koiraa pidettiin otuksena, jolle riittää, että sitä kouluttaa, ruokkii ja rakastaa.
On surullista, että koiriin alettiin soveltaa vangittujen susien osoittamaa laumahierarkiakäytöstä. Ajateltiin, että toimiva suhde koiran ja ihmisen välillä on se, että ihminen hallitsee ja koira alistuu. Lisäksi ajateltiin, että koira pyrkii nousemaan johtavaan asemaan. Sittemmin tutkijat ovat selvittäneet, ettei nokkimisjärjestys ole luontaista edes susille.
Koira ei ole susi. Ihmisen kanssa elettyjen vuosituhansien aikana koirasta on kehittynyt aivan omanlaisensa olento. Tutkijapariskunta Raymond ja Lorna Coppinger ovat selvittäneet, että koiran esi-isät tulivat ihmisten luokse noin 15 000 vuotta sitten ruuantähteiden houkuttelemina ja alkoivat kesyyntyä.
Miksi ihminen antoi puolikesyn saalistajan maleksia asumuksensa liepeillä? Saalistustaipumus teki koirasta ihmiselle oivan metsästyskumppanin, mutta jopa eläinten inhimillistämistä välttelevät tutkijat ovat päätelleet, että menneisyydessä ihmisen ja koiran välille syntyi ystävyys, kumppanuus.
Eläminen ihmisen kanssa on tehnyt koiran. Filosofi Eero Ojanen toteaa Koiran filosofiaa -kirjassaan, että koiran koko oleminen ja ajattelu on niin tiiviissä yhteydessä ihmiseen, että koiran tutkiminen erillisenä on jopa ongelmallista.
Yksi esimerkki tästä on unkarilaisen Adam Miklósin tutkimusryhmän havainto. Tutkijat laittoivat pienestä asti ihmisten kanssa eläneet koiran- ja sudenpennut ratkaisemaan samaa tehtävää. Sudenpennut yrittivät sinnikkäästi ratkaista itse, miten hankalasti sijoitetun lihanpalan saa itselleen. Koiranpennut sen sijaan kääntyivät nopeasti ihmisen puoleen, kun ongelma ei heti ratkennut.
Samanlaiset elinolosuhteetkaan eivät muuttaneet sitä, että koiran perimään on kirjoitettu kyky kommunikoida ja toimia yhteistyössä ihmisen kanssa.
Kyvyt koiralla ovat olleet aina. Ihminen vain alkoi pakottaa koiraa toimimaan tahtonsa mukaan ja tulkita sen kommunikaatiota väärin: yhteenoton välttämiseen tarkoitettu murina tulkittiin uhmaamiseksi, katsominen pyytämättä silmiin nähtiin voimien mittelöön haastamisena. Ihmisiltä hukkui koirien kielen taju.
Ihmisen ja koiran suhdetta pitäisi rakentaa kumppanuudelle. Se ei ole hallitsijan ja alamaisen suhde eikä vanhemman ja lapsen suhde.
Suhde perustuu oikealle tiedolle koirasta. Miten se ymmärtää maailman, miten se kommunikoi ja mitä tarvitsee elääkseen ihmisten yhteiskunnassa.
Koiran muotoinen kuoppa sängyllä ei ole koulutusvirhe. Sehän oppi, ettei sängylle saa mennä silloin, kun omistajat ovat kotona. Muulloin kyllä.
Oppiminen kertoo siitä, että koiralla on uteliaisuus kokeilla, kyky oivaltaa ja taito yhdistellä asioita.
heidi.pesonen@aamulehti.fi
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.
Hienoa, että näihin asioihin on herätty ja oikeaa tietoa jaetaan ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti