Iloa elämään

Tänään kun uhkailtiin hirmu-ukkosella niin suorastaan iski paniikki töissä, että mun koirat pelkää yksin kotona ja kiitos työnantajan sainkin lähteä kotiin kesken työpäivän. Kuin formulakuski minä suorastaan kaahasin  ukkosen paukkuessa ja sateen ropistessa kotia kohti. Kilometriä ennen kotia käännyin kotitielle ja hups mihin hävisi ukkonen ja salamat, kotona ei edes satanut, koirat nukkuivat tarhoissa ja olivat hämmästyneitä kun mamma tulee vauhdilla kotiin kesken päivän. Toki venyttelyn jälkeen ilahtuivat ja tulivat seurutelemaan kanssani. Päivä jatkui aivan ihanasti sain ystävän kylään ja ihanan lahjan ja koirat saivat valtavat pussit namuja.

Aivan ihanat naulakot. Tosin taidan pitää ne koristeina.

 Oli tosi mukavaa selata vanhoja albumeita, joissa oli kuvia meidän Jepestä ja Turrista, aivan tuli kyyneleet silmiin muistellessa noita rakkaita koiria. Vierailun jälkeen sain vielä toisenkin odotetun vieraan ja Pilvi rakasti hänet ihan karvaiseksi ja limaiseksi ja Pilven pieni kieli nuoli ja pieni koira kieppui ilosta ja vastaanotti rapsuja.

Rakastan rakastan

Koirat saivat myös ihania lahjoja, joita tässä kutsuttaneen nimellä uhrilahjat. Sillä kun tuo porukka seisoi portilla vastaanottamassa vierasta niin vain uhrilahjalla siitä sitten uskalsi pihalle tulla.

Kiitos uhrilahjoista

Joskus tuo ukkonen voi siis tuoda pelkkiä hyviä asioita ja jäädä itse tulematta, hieno päivä , kiitos ihanat ystävät.