sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Musta viikonvaihde alkaa olla lopuillaan.

Paljon on taas tullut mietittyä tätä murheen määrää ja sen tarpeellisuutta. Onkohan se vain niin että ihminen tarvitsee suruja murheita kasvaakseen vahvaksi ja nöyräksi. Joskus on vain niin vaikea hyväksyä asioita mihin emme voi vaikuttaa ja jonka tarkoituta emme voi ymmärtää. Kouluviikonlopusta on selvitty vaikka välillä ajatukset harhailivatkin  ihan muihin asioihin. Vanton tilalla on tämä ihana poni ja päätin kokeilla miltä tuntuu olla ponikuiskaaja vaikka olen ihan varma että voisin myös olla hevoskuiskaaja koska luulen että ponit ymmärtävät myös hevoskuiskaajan kuiskauksia.
Kerro

No ei se minun kuiskaamani juttu nyt noin hirveä ollut. Kuiskasin vain että Nina ja sinä muistutatte toisianne.
Samikset
 Koulussa meillä oli tänä viikon vaihteena teemana virikkeistäminen ja minä itse pidin tästä osiosta tosi paljon. Koirien kanssa tehtiin paljon asioita ja se oli erittäin kivaa. Kun tulin kotiin niin tein omille koirillekkin heti virikkeistämisjutun eli kun pihalla oli uima-alla koirille niin laitoin sinne veteen viisi kananmunaa ja koirat onkivat ne sielä ihan into piukasa.
Henna seuraa kun SIma virikkeistää itseään, saalistamalla roikkuvia herkkuja.
Nina virikkeistää itseään

Trip virikkeistämässä

Nina meidän pitää kouluttaa koiria takasin heti.
Pässi poika lepäilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti