maanantai 25. elokuuta 2014

Belunan XL Papaya Paya "Peppi"

Eikö surulla ole mitään määrää, mikä mahtaa olla tämän tarkoitus ensin Hertta sitten Mooses ja nyt Peppi joutui lähtemään sateenkaarisillan tuolle puolelle. Liekö Hertta kaivannut kaveria itselleen kun kutsu siskollekkin kävi. Viime vuonna itkin  jatkuvasti kun menetin omia koiriani ja nyt suru ei ole yhtään helpompi kun joutuu kasvateistaan luopumaan. Suru on myös raskas perheiden puolesta, koska tietää mitä he joutuvat käymään läpi. 
Peppi ja Hertta
 Pieninä ihanina palleroina sinä luovutat pennut ja  toivot että ne eläisivät ikuisesti, niin ei kuitenkaan käy. Peppi sai hyvän kodin Kiian ja Annen perheestä Peppiä rakastettiin, sen kanssa harrastettiin ja siitä pidettiin huolta. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kun Peppi sairastui keuhkokuumeeseen, ei ollut enää ihmisellä viisautta ja voimaa auttaa pientä Belunalaista. Annelle jäi raskas päätös luopua Pepistä, sillä suurinta rakkautta on luopua silloin kun toivoa ei enää ole ja parhaan ystävänsä ei saa antaa turhaan kärsiä, sillä ihmeitä mailmassa tapahtuu harmittavan vähän. Kiitos Anne ja Kiia olitte hyvä perhe Pepille ja annoitte parhaan mahdollisen hoidon ja sydämen täydeltä rakkauta pikkuiselle Belunalaiselle. Käsittämättömästä syystä Peppi tempaistiin pois, elän mukana suuressa surussanne. Pepillä on aina paikka sydämessäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti