Belunan Kingly Moriz "Moose"

R.I.P. Belunan Kingly Moriz 19.3.2008 - 30.10.2014 (Teijan oma teksti)
Meidän ihana nallekarhumme, Pikku-Moose, on tänään lähtenyt sateenkaari silloille...
Vielä hetki sitten iloitsimme, kun Moose sai niin suuren hyödyn kurkunpään halvauksen leikkauksesta. Pian kurkunpään leikkauksen jälkeen Moosella alkoi tulla suolisto-oireita, joiden oletimme johtuneen leikkauksen jälkeisestä kipu- ja tulehduslääkityksestä. Asia ei kuitenkaan ollut niin, vaan kun vein Moosen lisääntyneiden suolisto-oireiden vuoksi tänään (jälleen kerran) lääkäriin Moosella todettiin kasvain rakon ja pernan välissä, tarkemmin paksu- ja ohutsuolen liittymässä. Lääkehoitoa tähän ei ole. Myöskään leikkauksesta ei luvattu varmaa apua eikä mitään takeita ja todennäköisyyksiä leikkauksen onnistumisesta voitu antaa... Lisäksi meille kerrottiin leikkauksen suurista tulehdus- ja komplikaatioriskeistä... Ja kun kysyin suoraan lääkäriltä, että mitä hän suosittelisi, niin hän sanoi, että jos koira olisi nuorempi, niin voisi ehkä suositella leikkausta... Moose ei enää kuitenkaan pystynyt ollenkaan kakkaamaan, vaikka kuitenkin yritti... Vielä myös tarjottiin "oireiden mukaista hoitoa" eli kipulääkitystä kotiin ja sitten kun ei enää muuta voi, niin... Mutta oikeesti jos suoli ei enää toimi, niin onko se enää koiran arvoista elämää? Minun mielestäni ei.
Moose eli kuitenkin eläessään täyttä koiranelämää. Se harrasti paljon; vepe, toko, näyttelyt, lastenvedot ja kun vauhti alkoi hieman hidastumaan se aloitti Kennelliiton kaverikoira-toiminnan. Moosesta pidettiin ja Moose piti kaikista. Ikinä ei tarvinnut pelätä, että Moose murisisi tai purisi ketään, koska Moose, erään luonnetesti tuomarin sanoja lainatakseni, "uskoo, että kukaan ei halua sille tai sen omistajalle pahaa".
Olisimme kuitenkin pitäneet mielellämme nallekarhumme vielä ainakin muutaman vuoden. Nyt meidän oli kuitenkin luovutettava.
"Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu..."

 Moose oli minulle erittäin tärkeä ja rakas pentu, sillä Moose oli ensimmäinen pentu minkä koskaan olen antanut  pois Belunan Kennelistä, muistan aina sen hetken kuin se olisi ollut eilen. Portille ilmestyy auto ja autosta nousee mies ja nainen naisella syli täynnä ruusuja, he olivat Moosen uusi perhe. Samalla kun olin onnellinen että Moose sai ihanan kodin niin se luoumisen tuska tuntui sydämessäni. Kyyneleisin silmin annoin tuon ihanan pienen nallekarhun Teijan syliin. Moose sai viettää riemullista koiran elämää ja Moose oli tärkeä perheelleen niin kuin vain nämä koirat voivat olla. Moose oli mitä ihanin nallekarhu joka rakasti kaikkia. Moose sai myös ihanat lapset Lotta mamman kanssa. Luulempa että isukilla on nyt uusi tehtävä pitää huolta tyttäristään, sillä eiväthän ne ilman isukkia siellä sateenkaarisilla pärjää. Nallekarhu Moose ikuisesti sydämmessä

Hyvää matkaa Moose

 Toivon Teijalle ja Masalle jaksamista suuressa surussaan,  ei ole sanoja millä teitä lohduttaisin.