Murheiden päivä

Tänään ei voinut sanoa, että aamu valkeni, sillä ei  valjennut, sähköistä ei tietoakaan kun aamulla viiden aikaan herättiin. No taskulamppukin oli yöllä vaihtanut paikkaa, vaikka sen piti olla siinä missä se aina on niin ei se sitten siinä ollutkaan. Vihdoin löytyi kunttilät ja taskulamput ja sain koirat ulos ja tajusin, että kun ei ole sähköä ei ole vettäkään. Taskulampun valossa yritin ryhtyä meikkamaan, mutta tuhoon tuomittua puuhaa, joten lähdin sitten mummoni haaamun näköisenä kohti työpaikkaa, kaikki tavarat kassissa. Autossa selvisi, että bensa on lopussa, siis pakko mennä huoltoasemalle, no vedin hupun silmille ja suunnistin tankille ja samalla mietin että varmaan valvontakamerassa näkyy  tyyppi jonka he luulevat ryöstävän koko huoltamon. Töihin päästyäni päivä sen kun paheni, sillä sain kuulla että pidetty työkaverimme oli menehtynyt yllättäen. Tästä ei päivä enään pahemmaksi paljon voisi muuttua.

Tässä kuva meidän mummosta Milanasta joka saa olla onnellinen koira haasteen kakkoskuva. Me mummot saadaan välillä hieman hassutella. Humenna sitten lähdetään hakemaan porukalle syötävää tuolta Urjalasta ja samalla käymme moikkaamassa  erästä ihanaa karvakuonoa.