sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Koiruuksia.

Pennut ovat nyt oppineet molemmat kiipeämään sohvalle ja kuinka ollakkaan tänään Tosca oppi myös, sen miten sohvaa voi hyväksi käyttää siihen että baaritiskiltä voi poimia tavaroita, kuten esim minun uuden puhelimeni.
Haloo Tarek kuuletko mua, täällä soittaa Tosca?

Kovin varhaisessa vaiheessa nuo tytöt alkavat soitella poikien perään.
 Puhelimeni on 1,5 kk vanha ja nyt minulla on kolmannet puhelimenkuoret menossa, mutta puhelin on onneksi ehjä. Pakko oli heti hakea uudet kuoret, sillä suojaavat puhelinta todella hyvin, tämänkin soiton jälkeen puhelin oli vielä täysin ehjä vain kuoret olivat hieman kärsineeet. Mitä tästä tulisi oppia , älä jätä puhelinta pentujen ulottuvuudelle, sillä se tuoksuu voimakkaasti minulta ja kun minä häviän näkyvistä, niin lohdun suo jokin mikä tuoksuu mammalle. Tämä tapahtui sillä aikaa kun kävin viemässä roskapussin ulos. No iltapäivällä lähdettiinkin sitten kouluun molempien tyttöjen kanssa ja KePokin oli saatu houkuteltua mukaan.
Keskittyminen on tärkeää ennen suoritusta

Tässä jompikumpi meistä pujottelee

Taitavasti selvittiin loppujen lopuksi

Selviääkä tuo minun pienokaiseni tuosta esteestä, jännittää niin kovasti.

Tässä olen vaipunut onnen nirvanaan kun minulla on niin taitava pentu, että se osaa seisoa kahdella tassulla renkaan päällä.

Etenimme kolmen jalan seisontaa ja se oli lähes huippusuoritus ja opetta Sirpa Mäntylä seuraa suoritusta.

Ei pysty kuperkeikkaa heittämään on tää niin pieni alusta, vai mikähän se tehtävä olikaan?

Tää on kiva tuoksuu hyvälle ja täällä on nameja.

Nameja sitten mäkin tulen sinne.

Raskaat suoritukset saatu tehtyä ja nyt voi levähtää niin ohjaaja kuin koirakin.

Minun taitavat.

Nyt saa riehua jos jaksaa

Aina sitä pienet riehut jaksaa.
Tämän jälkeen lähdettiin vielä pienelle kaupunki kävelylle ja se sujui oikein mallikkaasti herra seurassa, Tarek on niin ihana seuralainen. Tosi kiva päivä kun sain tuon miehenikin innostettua mukaan koirakouluun.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti