perjantai 17. huhtikuuta 2015

Taiga kertoo

Minun mammani on vihdoin tajunnut, että minä olen prinsessojen sukua. Kun meille tarjoillaan ruokaa niin kun vain nuuhkaisen kuppiani  enkä aio syödä niin heti on mammani tekemässä minulle jotain muuta herkkupalleroa. Arvatkaapa vaan aionko enää koskaan syödä mitään muuta kuin herkkuja.

Kun me mennään mamman kanssa lenkille niin minä kuljen niin hitaasti kuin vain osaan ja pysähdyn usein ja näytän siltä että kuristun juuri tähän pantaan ja hihnaan niin mammani ottaa sen heti pois ja sitten me kävellän yhdessä peräkkäin minä otan pari askelta ja odotan että mammani antaa minulle namuja ja sitten taas etenen kuin hiipivä pantteri.

 Mamma yritti selittää minulle, että minun pitää olla hyvässä kunnossa kun tulee niitä pentuja. Sitä minä en vain ymmärrä että mistä niitä pentuja tulee? Tuleeko se Paloma taas meille kylään, se oli ihan kiva kaveri muuten, mutta kun se lähti kotiin niin se unohti ne kaksi pentua tänne ja minä en siitä tykännyt. Onneksi ne ovat jo kasvaneet koiran kokoisiksi ja niistä ei ole nää harmia.


 Eilen illalla minä huomasin että Lotta mummo oli mennyt nukkumaan juuri siihen paikkaan mihin minä olin ajatellut mennä.  Laitoin häntäni töttörölle ja menin kertomaan Lotalle, että nouseppa ylös se on nyt prinsessan paikka. Ei mitään tapahtumia, aivan käsittämätöntä, joten minä läpsäsin Lottaa tassulla kerran ja toisen ja silloin se raotti silmiään ja huokaisi ja jatkoi nukkumista, yritin vielä karjua  sille ja vetää sitä tassusta, mutta se ei vain siirtynyt pois siitä parhaalta paikalta. Mamma kyllä sanoi anna Lotan nukkua se on Lotan paikka, mutta eihän se voi olla jos minä kerran haluan sen. Koska Lotta oli tyhmä eikä antanut minulle sitä nukkumapaikkaa, menin sänkyyn mamman paikalle ja tiesin että katson vain ruskeilla silmilläni niin mamma nukkuu vaikka sängyn vieressä lattialla eikä aiokkaan ajaa minua pois.

Kohta minä menen taas kertomaan mammalle, että mulla on nälkä, mutta en aio syödä ainakaan lihaa, enkä mitään mössöjä, taidan ottaa kananmunia vatkattuna ja jos vaikka sitten jotain keitetttyä herkkua ja nameja ainakin otan ja voi olla että syön myös viiliä. Välillä minä muistelen sitä erästä komeaa miestä minkä tapasin Tampereella, se oli vain aika hassu kun se halusi koko ajan olla mun reppuselässä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti