Kotona

Olipas minulla riemullinen vastaanotto, koirat ihan ulvoivat kun tulin ja Pilvi pomppi kuin kumipallo ylös alas, ylös alas. Olivat varmasti kovasti ihmetelleet mihin kummaan se mamma oikein joutui. Mutta kerrtaampa hieman tapahtumia. Reilu viikko siten sunnuntaina aamulla sain soiton äidiltä että isä oli jälleen joutunut sairaalaan yöllä, lähdin äitini tueksi Porvooseen ja reissusta tulikinkin sitten hieman odotettua pidempi. Kävimme äidin kanssa katsomassa isää kaksi kertaa päivässä. Oli tuskallista nähdä kuinka minun vahva  isäni kuihtui hetki hetkeltä ja kuinka kivut hallitsivat hänen elämäänsä. Jos koiran antaisi tuolla lailla kärsiä niin saisi syytteen eläinrääkkäyksestä. Tiistaina meille kerrottiin, että isä ei tule enää kotiin. Torstain ja perjantain välisen yön valvoimme äidin kanssa isän vuoteen vierellä pitäen häntä kädestä ja perjantaina kylmänä pakkasaamuna isä sai vihdoin levon ja nukkui pois. Vihdoin olivat kipu ja tuska poissa ja huoneeseen laskeutui rauha. Huoli oli myös äidin jaksamisesta ja on tietenkin edelleen. Yritin houkutella äitiä mukaan Turkuun, mutta ei hän halunnut lähteä, joten tänään jätin hänet sitten ja lähdin tänne kotiin. Paljon äidin kanssa juteltiin asioista ja suunniteltiin hautajaiset juuri sellaisiksi minkälaisiksi isä ne olisi halunnut.