perjantai 10. kesäkuuta 2016

Sydän täynnä muistoja

Tänään oli päivä jolloin isämme uurna peiteltiin hautausmaan multaan. Olimme äitini ja veljeni kanssa isää saattamassa sinne missä kaikki kipu ja tuska on poissa. Monet muistot isästäni tulevat aina elämään jokaisen meidän sydämessä ja monet tarinat joita muistellaan vuosienkin päästä. Isäni oli suuri persoona jota arvostin suuresti. Isäni oli suomalainen rehellinen mies, joka arvosti hyvin tehtyä työtä ja oikeudenmukaisuutta yli kaiken. Epärehellisyyttä ja vääryyttä hän ei hyväksynyt ja olikin valmis aina puolustamaan heikkoja ja sorrettuja. Isäni oli laulujen mies, hänen 
 lempikappaleensa oli Laulu Dnjeprille:

Viimeisen kerran katson Dnjepriin 
Ennen kuin lähden täältä pois
 Rannoilla Dnjeprin kerran kohdata sain 
Armaani yössä toukokuun
 Jäljellä nyt on mulla muistoni vain
 Kellastuu lehdet syksy on 
 Viimeisen kerran katson Dnjepriin
 En mistään virtaa syyttää vois 
Nyt vaikka tieni vievä kauaksi on 
Itseäin syyttää siitä saan
 Joskaan ei lempi liene kuolematon
 Ei kuole Dnjepri milloinkaan 
Viimeisen kerran katson Dnjepriin
 Harhaako vain sen välke ois 
On poissa hurma öitten ihmeellisten 
Luo toisen virta armaan vei
 Siksi ei soi nyt laulu onnellinen Riemusta kerro nyt se ei

Kun isä ystävänsä Sepon kanssa esitti tuota kappaletta niin monen silmät kostuivat. Paljon oli muitakin lauluja joita isäni rakasti. Isäni oli myös näytelmien kirjoittaja, isän kynästä syntyivät komediat toisensa perään.  Mutta metsä ja luonto oli paikka missä isä viihtyi ja missä ämpärit täyttyivät milloin puolukoista ja lakoista ja milloin saaliina oli sieniä. Isäni oli metsästäjä ja kalastaja ja jo lapsena tulivat riistaruuat ja kalakeitot tutuiksi. Isäni  kuten myös äitini olivat aina valmiita auttamaan ja moni ihminen saikin avun heiltä vaikeina hetkinä. Meitä lapsia kavatettiin rakkaudella , mutta kuitenkin meillä oli selkeät säännöt elämän alkutaipaleella, joista myös olen kiitollinen, vaikka en ehkä niitä kaikkia silloin osannut arvostaa. Lapsen lapset olivat isälleni rakkaita ja ehtipä isä tavata vielä lapsen-lapsen-lapsensakkin. Koiria ja muitakin eläimiä isäni rakasti ja aina kun Porvooseen menimme niin hän muitutti että ottakaa koiria mukaan.
Isä ja Pilvi

Isällä ja äidillä oli takanaan yli 60 vuoden avioliitto ja kun he aikoinaan lupasivat rakastaa toisiaan niin myötä- kuin vastamäessäkin niin sitä he todella tarkoittivat kaikki elämän myrskyt kestettiin yhdessä eikä koskaan kotonani puhuttu erosta. Isällä oli aina pieni pilke silmäkulmassa ja hän oli valmis hassuttelemaan. Lapsena pyysimme isää aina uimaan Jokiahon vanhaa ruunaa, silloin isä sukelsi veden alle niin että vain jalat sätkivät pinnalla ja se oli meistä lapsista tosi hauskaa.
Isä ja "Mörri"
Isälläni oli myös monia kunniatehtäviä, kuten esim. joulupukin rooli suvussamme sekä eläkeläisyhdistyksen joulujuhlissa. Monia muitakin luottamustehtäviä isäni hoiti kunnialla. Isäni elämä alkoi aikoinaan Reisjävellä ja silloin hän sai tekohengen, sillä kun hän syntyi niin häntä jouduttiin elvyttämään ja tämän hänen kaverinsakin tiesivät ja kiusasivat häntä pikkupoikana, että ei sitä tiedä  kuinka kauan sinä elät kun sinulla on vain tekohenki ja se voi sinut jättää koska vaan. Onneksi isä sai pitää tekohenkensä lähes 83 vuotta. Rakkaudella isää muistaen ja kaikki muistot talletan sydämeeni.

2 kommenttia:

  1. Kiitos, kun jaoit nämä muistot meidän lukijoiden kanssa Arja.
    Kaikesta huokuu syvä rakkaus isääsi kohtaan.

    Todella kaunis hautakivi tuo sydän!

    Halaten,
    Hanna

    VastaaPoista
  2. Niin kauniit muistot isästäsi , joka varmaan aina sydämessäsi mukana .
    Kaunis kivi ja hautapaikka -siellä on isän hyvä olla <3

    VastaaPoista