Ja taas tapahtui

Eilen illalla Keela alkoi köhiä ja ikään kuin yrittäisi oksentaa. Tutkin suuta ja nielua ja painelin ulkopuolelta, mutta mitään ei näkynyt. Seurasin jonkin aikaa tilannetta mutta mitään ei tullut ulos kummastakaan päästä, samalla muistin että olin nähnyt Keelan syövän päivällä lunta, mitä en silloin juurikaan ihmetellyt mutta nyt se palautui mieleeni koska tapa millä söi lunta oli raivoisa. Päätin siis että lähden Keelan kanssa päivystykseen, sillä jotain ylimääräsitä kurkussa on (oma mielipiteeni)? Matkalla Keela ei köhinyt kertaakaan eikä yrittänyt oksentaa ja kun saavuimme perille klinikalla ei ollut ketään joten pääsimme melkein heti sisälle, ei minkäänlaista oiretta. Keela antoi tähystää kurkkunsa hereillä ollessa mitä lääkäri suuresti ihmetteli. Ei mitään kuvaukseni perusteella lääkäri päätti, että kysymyksessä olisi varmasti närästyskohtaus, eikä nukutukseen ja kuvauksiin olisi tarvetta, olin samaa mieltä siinä vaiheessa. Saimme lääkkeet närästykseen ja palasimme kotiin. Kaikki vaikutti rauhalliselta ja Keela kävi nukkumaan kunnes oireet alkoivat uudelleen kähisevä yökkäys ja kuinka ollakkaan Keela oksensi kasan jotain mikä näytti väsyneillä silmillä katsottuna kasalta matoja, taltioin "saaliin" ja kävimme molemmat nukkumaan. Aamulla tutkin kasaa tarkemmin ja ei ne mitään matoja olleet vaan ikään kuin kahta erilaista narua, tosi vahvaa kuitenkin en saanut vetämällä poikki kumpaakaan. Mietin kuumeisesti mistä Keela olisi voinut jotain naruja saada syötäväkseen. Edellisenä päivänä olin vienyt eteisen maton pestäväksi koska Keela oli siinä yökkäillyt useampaan kertaan. Menin siis laittamaan kyseistä räsymattoa pesukoneeseen ja mitä ihmettä matosta puuttui kämmenen kokoinen pala ruskeaa maton kudetta ja loimilankaa. Kaivoin taas löydökseni esille ja totta tosiaan matonkudetta ja loimilankaa oli Keela syönyt. Annoin aamulla Keelalle vielä parsaa, mutta hyvin näyttää voivan ja oireita ei enää ole. Soittelin myös klinikalle ja kerroin lopputuloksen mistä olivat hyvin kiitollisia. Tänään päätin sitten viedä Keelan virikkeistämään itseään metsään ettei tarvitse virikkeistyä minun räsymattoni kanssa.

Puiden halaaminen on kivaa

Tuossa on joku kävellyt

Taidan kiivetä puuhun.

Tästä se lähtee ylös päin

Mikäs se tämä sitten on

Ihmeellinen käkkärä.

Mamma tuu auttaan ei pääse eteenpäin.

No kiipen yli.