tiistai 19. syyskuuta 2017

Purema

Suomessa tapahtuu arviolta 50 000 purematapausta vuosittain. Yleisin pureman aiheuttaja on lemmikkikoira, -kissa tai toinen ihminen. Jopa eläimen raapaisu voi aiheuttaa merkittäviä vaurioita.

Koiran- ja kissanpuremat
Suomessa tavallisin koiranpureman uhri on 4–8-vuotias poika. Vamman sijainti kehossa riippuu iästä. Nuoremmilla puremia on kasvojen, kaulan ja niskan alueella. Vanhemmilla purema on usein raajojen alueella. Koiranpuremavammoja esiintyy eniten lämpiminä kuukausina, myöhään iltapäivästä tai alkuillasta.
Koirilla on suuret, terävät hampaat ja voimakkaat leuat. Suurten koirarotujen puremavoima on jopa 204 kg/cm2, joka läpäisee ohuen metallilevyn. Ihmiselle tämä aiheuttaa murskavamman kudoksiin. Koiran hampailla syntyy myös pistohaavoja, mutta eriasteiset repeämät ovat paljon yleisempiä. (Smith ym. 2000, Timonen & Tukiainen 2003.)

 Aina tulee muistaa, että olemme vastuussa omista lemmikeistämme ja niiden tekemisistä ja että lapsia ja koiria ei tule jättää valvomatta. Koirathan eivät pure ilman syytä, mutta me ihmiset emme aina osaa lukea varoittavia merkkejä ja myös vahinkoja sattuu. Koira voi olla väsynyt, tuntea kipua, pelästyä jne.
Aina puremat eivät kohdistu  ihmiseen vaan myös toiseen koiraan tai eläimeen, varsinkin monilemmikkiperheissä se on todennäköistä, että joskus käy vahinko.

Koiranpurematapaturmia voidaan pitää varsin yleisinä, koska esimerkiksi vuonna 2004 meillä oli Kennelliiton arvion mukaan ainakin 550 000 koiraa.
30–90 prosenttia koiranpuremista tapahtuu eläintä ärsytettäessä. Uroskoirat purevat naaraita useammin, mutta koiran puruherkkyys on kuitenkin yksilöllistä.

 Puremahaavat vaativat lähes aina  lääkärin hoitoa ja antibioottikuurin prantuakseen. Tärkeintä on että hoitoon hakeudutaan nopeasti, sillä jo kahdeksan tunnin jälkeen iho alkaa mennä kuolioon ja seuraukset ovat vakavia. Ei ole merkitystä onko purema toisella koiralla vai ihmisellä, niin kotikonstein ei kannata asiaa ryhtyä hoitamaan. Nopeus hoitoon hakeutumisessa on aivan ehdottoman tärkeää.

Tetanus
Jäykkäkouristuksen aiheuttaja on Clostridium tetani -bakteeri, jota esiintyy maaperässä ja eläinten bakteeristossa. Hapeton tila on anaerobille, hermostoon toksiinia erittävälle tetanukselle erinomainen kasvualusta.
Jäykkäkouristusriski on sitä suurempi, mitä syvempi haava on. Tetanustehoste annetaan puremahaavapotilaalle, jos edellisestä rokotuksesta on yli viisi vuotta tai jos rokotusanamneesi on epäselvä. Rokotussuoja kannattaa pitää yllä jokaisen lemmikinomistajan.

Aina ei ole kysmys puremasta, vaan varsinkin kun on kysymys isoista koirista niin helposti sattuu myös että vahingossa kynsi tai hammas repäisee palan kaverin kyljestä  vaikka leikin tuoksinassa.
Lupa kuvan julkaisemiseen on saatu koiran omistajalta. Onneksi tässä tapauksessa hoitoon päästiin tarpeeksi ajoissa ja vaurio saatiin ommeltua. Koskaan ei ihmisen pidä asettaa itseään vaaraan yrittäessään irroittaa kahta keskenään tappelevaa koiraa, sillä siinä tilassa koira ei pysty katsomaan mitä se puree ja omistajakin saa usein osansa.
Meillä on kokemusta koiran puremista yhden kerran verran. Naapuriin tuli uusi koira ja uusi koira ja vanha koira eivät tulleet toimeen keskenään. Omat koiramme silloin 8 kappaletta olivat pihalla niin kuin aina, me menimme KePon kanssa saunaan, kun itse olin kylpönyt lähdin saunasta ja päästin koirat pihasta saunan alueelle joka on aidattu, mutta ylettyy lähelle naapuriamme vain tie välissä. Naapurin koirat alkoivat tapella ja omat koiramme olivat liian lähellä tapahtumia jolloin niiden kierrokset nousivat ja kaksi koiraa ottivat yhteen. KePo yritti (ilman vaatteita) irrottaa koiria toisistaan, sillä seurauksella että koirat purivat häntä molempiin käsiin. KePo saapui sisälle verta valuvana ja minä ryntäsin pihalle, kuusi koiraa totteli käskyjäni ja siirtyi tarhatiloihin mutta kaksi koiraa kävivät niin yli kierroksilla etteivät pystyneet kuulemaan tai näkemään. Tempasin saunan puolelta päiväpeitteen sohvalta ja peitin sillä raivoavat koirat. Kun näköyhteys katkesi koirat irrottivat toisistaan. Ensimmäinen koira saunaan ja toinen sisälle suihkutilaan. Sitten tutkittiin KePon vauriot ja totesin päivystykseen, KePo sai kyydin pikavauhtia päivystykseen ja minä ryhdyin tutkimaan tappelijoiden vaurioita. Kummallakin tappelijalla oli lukuisia puremia ja repeytymiä. Suihkutin koirat koska olivat myös hiekan peitossa ja jo valmiiksi märkiä. Seuraavaksi minun oli pakattava koirat vierekkäin autoon ja lähdettävä molempien kanssa lääkäriin, ehkä minusta välittyvä tunnetila sai koirat istumaan autossa kuin kuusenkynttilät vierekkäin kun mentii lääkäriin. Koiria paikattiin ja puhdistettiin 6 seuraavaa tuntia. Hyvää työtä teki lääkäri kumpikin koira parani täydellisesti, KePokin saapui klinikalle kun hänet oli hoidettu. KePon paraneminen kesti todella kauan ja puremia hoidettiin avohaavoina. KePo oli sairaslomalla muistaakseni kuusi viikkoa. Jälkeen päin on turha syytellä itseään miksi tein niin miksi en osannut ennakoida.
 Itse olen puremilta säästynyt, pahimpana vaurioina eläinten kanssa ehkä kissan raapaisut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti